to wonder, marvel; be surprised or perplexed
Preesens (minä)kummastelen
Imperfekti (minä)kummastelin
Verbin kummastella koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä kummastelen
sinä kummastelet
hän kummastelee
me kummastelemme
te kummastelette
he kummastelevat
passiivi: kummastellaan
Preesens (kielteinen)
minä en kummastele
sinä et kummastele
hän ei kummastele
me emme kummastele
te ette kummastele
he eivät kummastele
passiivi: ei kummastella
Imperfekti
minä kummastelin
sinä kummastelit
hän kummasteli
me kummastelimme
te kummastelitte
he kummastelivat
passiivi: kummasteltiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en kummastellut
sinä et kummastellut
hän ei kummastellut
me emme kummastelleet
te ette kummastelleet
he eivät kummastelleet
passiivi: ei kummasteltu
Perfekti
minä olen kummastellut
sinä olet kummastellut
hän on kummastellut
me olemme kummastelleet
te olette kummastelleet
he ovat kummastelleet
passiivi: on kummasteltu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole kummastellut
sinä et ole kummastellut
hän ei ole kummastellut
me emme ole kummastelleet
te ette ole kummastelleet
he eivät ole kummastelleet
passiivi: ei ole kummasteltu
Pluskvamperfekti
minä olin kummastellut
sinä olit kummastellut
hän oli kummastellut
me olimme kummastelleet
te olitte kummastelleet
he olivat kummastelleet
passiivi: oli kummasteltu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut kummastellut
sinä et ollut kummastellut
hän ei ollut kummastellut
me emme olleet kummastelleet
te ette olleet kummastelleet
he eivät olleet kummastelleet
passiivi: ei ollut kummasteltu
Konditionaali
Preesens
minä kummastelisin
sinä kummastelisit
hän kummastelisi
me kummastelisimme
te kummastelisitte
he kummastelisivat
passiivi: kummasteltaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en kummastelisi
sinä et kummastelisi
hän ei kummastelisi
me emme kummastelisi
te ette kummastelisi
he eivät kummastelisi
passiivi: ei kummasteltaisi
Perfekti
minä olisin kummastellut
sinä olisit kummastellut
hän olisi kummastellut
me olisimme kummastelleet
te olisitte kummastelleet
he olisivat kummastelleet
passiivi: olisi kummasteltu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi kummastellut
sinä et olisi kummastellut
hän ei olisi kummastellut
me emme olisi kummastelleet
te ette olisi kummastelleet
he eivät olisi kummastelleet
passiivi: ei olisi kummasteltu
Imperatiivi
Preesens
sinä kummastele
hän kummastelkoon
me kummastelkaamme
te kummastelkaa
he kummastelkoot
passiivi: kummasteltakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä kummastele
hän älköön kummastelko
me älkäämme kummastelko
te älkää kummastelko
he älkööt kummastelko
passiivi: älköön kummasteltako
Perfekti
hän olkoon kummastellut
he olkoot kummastelleet
passiivi: olkoon kummasteltu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko kummastellut
he älkööt olko kummastelleet
passiivi: älköön olko kummasteltu
Potentiaali
Preesens
minä kummastellen
sinä kummastellet
hän kummastellee
me kummastellemme
te kummastellette
he kummastellevat
passiivi: kummasteltaneen
Preesens (kielteinen)
minä en kummastelle
sinä et kummastelle
hän ei kummastelle
me emme kummastelle
te ette kummastelle
he eivät kummastelle
passiivi: ei kummasteltane
Perfekti
minä lienen kummastellut
sinä lienet kummastellut
hän lienee kummastellut
me lienemme kummastelleet
te lienette kummastelleet
he lienevät kummastelleet
passiivi: lienee kummasteltu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene kummastellut
sinä et liene kummastellut
hän ei liene kummastellut
me emme liene kummastelleet
te ette liene kummastelleet
he eivät liene kummastelleet
passiivi: ei liene kummasteltu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
kummastella
Aktiivin partisiippi (preesens)
kummasteleva
Passiivin partisiippi (preesens)
kummasteltava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
kummastellut
Passiivin partisiippi (perfekti)
kummasteltu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.