to be surprised or perplexed
Preesens (minä)kummastun
Imperfekti (minä)kummastuin
Verbin kummastua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä kummastun
sinä kummastut
hän kummastuu
me kummastumme
te kummastutte
he kummastuvat
passiivi: kummastutaan
Preesens (kielteinen)
minä en kummastu
sinä et kummastu
hän ei kummastu
me emme kummastu
te ette kummastu
he eivät kummastu
passiivi: ei kummastuta
Imperfekti
minä kummastuin
sinä kummastuit
hän kummastui
me kummastuimme
te kummastuitte
he kummastuivat
passiivi: kummastuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en kummastunut
sinä et kummastunut
hän ei kummastunut
me emme kummastuneet
te ette kummastuneet
he eivät kummastuneet
passiivi: ei kummastuttu
Perfekti
minä olen kummastunut
sinä olet kummastunut
hän on kummastunut
me olemme kummastuneet
te olette kummastuneet
he ovat kummastuneet
passiivi: on kummastuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole kummastunut
sinä et ole kummastunut
hän ei ole kummastunut
me emme ole kummastuneet
te ette ole kummastuneet
he eivät ole kummastuneet
passiivi: ei ole kummastuttu
Pluskvamperfekti
minä olin kummastunut
sinä olit kummastunut
hän oli kummastunut
me olimme kummastuneet
te olitte kummastuneet
he olivat kummastuneet
passiivi: oli kummastuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut kummastunut
sinä et ollut kummastunut
hän ei ollut kummastunut
me emme olleet kummastuneet
te ette olleet kummastuneet
he eivät olleet kummastuneet
passiivi: ei ollut kummastuttu
Konditionaali
Preesens
minä kummastuisin
sinä kummastuisit
hän kummastuisi
me kummastuisimme
te kummastuisitte
he kummastuisivat
passiivi: kummastuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en kummastuisi
sinä et kummastuisi
hän ei kummastuisi
me emme kummastuisi
te ette kummastuisi
he eivät kummastuisi
passiivi: ei kummastuttaisi
Perfekti
minä olisin kummastunut
sinä olisit kummastunut
hän olisi kummastunut
me olisimme kummastuneet
te olisitte kummastuneet
he olisivat kummastuneet
passiivi: olisi kummastuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi kummastunut
sinä et olisi kummastunut
hän ei olisi kummastunut
me emme olisi kummastuneet
te ette olisi kummastuneet
he eivät olisi kummastuneet
passiivi: ei olisi kummastuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä kummastu
hän kummastukoon
me kummastukaamme
te kummastukaa
he kummastukoot
passiivi: kummastuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä kummastu
hän älköön kummastuko
me älkäämme kummastuko
te älkää kummastuko
he älkööt kummastuko
passiivi: älköön kummastuttako
Perfekti
hän olkoon kummastunut
he olkoot kummastuneet
passiivi: olkoon kummastuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko kummastunut
he älkööt olko kummastuneet
passiivi: älköön olko kummastuttu
Potentiaali
Preesens
minä kummastunen
sinä kummastunet
hän kummastunee
me kummastunemme
te kummastunette
he kummastunevat
passiivi: kummastuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en kummastune
sinä et kummastune
hän ei kummastune
me emme kummastune
te ette kummastune
he eivät kummastune
passiivi: ei kummastuttane
Perfekti
minä lienen kummastunut
sinä lienet kummastunut
hän lienee kummastunut
me lienemme kummastuneet
te lienette kummastuneet
he lienevät kummastuneet
passiivi: lienee kummastuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene kummastunut
sinä et liene kummastunut
hän ei liene kummastunut
me emme liene kummastuneet
te ette liene kummastuneet
he eivät liene kummastuneet
passiivi: ei liene kummastuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
kummastua
Aktiivin partisiippi (preesens)
kummastuva
Passiivin partisiippi (preesens)
kummastuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
kummastunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
kummastuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.