to gargle, gurgle
Preesens (minä)kurlutan
Imperfekti (minä)kurlutin
Verbin kurluttaa koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä kurlutan
sinä kurlutat
hän kurluttaa
me kurlutamme
te kurlutatte
he kurluttavat
passiivi: kurlutetaan
Preesens (kielteinen)
minä en kurluta
sinä et kurluta
hän ei kurluta
me emme kurluta
te ette kurluta
he eivät kurluta
passiivi: ei kurluteta
Imperfekti
minä kurlutin
sinä kurlutit
hän kurlutti
me kurlutimme
te kurlutitte
he kurluttivat
passiivi: kurlutettiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en kurluttanut
sinä et kurluttanut
hän ei kurluttanut
me emme kurluttaneet
te ette kurluttaneet
he eivät kurluttaneet
passiivi: ei kurlutettu
Perfekti
minä olen kurluttanut
sinä olet kurluttanut
hän on kurluttanut
me olemme kurluttaneet
te olette kurluttaneet
he ovat kurluttaneet
passiivi: on kurlutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole kurluttanut
sinä et ole kurluttanut
hän ei ole kurluttanut
me emme ole kurluttaneet
te ette ole kurluttaneet
he eivät ole kurluttaneet
passiivi: ei ole kurlutettu
Pluskvamperfekti
minä olin kurluttanut
sinä olit kurluttanut
hän oli kurluttanut
me olimme kurluttaneet
te olitte kurluttaneet
he olivat kurluttaneet
passiivi: oli kurlutettu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut kurluttanut
sinä et ollut kurluttanut
hän ei ollut kurluttanut
me emme olleet kurluttaneet
te ette olleet kurluttaneet
he eivät olleet kurluttaneet
passiivi: ei ollut kurlutettu
Konditionaali
Preesens
minä kurluttaisin
sinä kurluttaisit
hän kurluttaisi
me kurluttaisimme
te kurluttaisitte
he kurluttaisivat
passiivi: kurlutettaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en kurluttaisi
sinä et kurluttaisi
hän ei kurluttaisi
me emme kurluttaisi
te ette kurluttaisi
he eivät kurluttaisi
passiivi: ei kurlutettaisi
Perfekti
minä olisin kurluttanut
sinä olisit kurluttanut
hän olisi kurluttanut
me olisimme kurluttaneet
te olisitte kurluttaneet
he olisivat kurluttaneet
passiivi: olisi kurlutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi kurluttanut
sinä et olisi kurluttanut
hän ei olisi kurluttanut
me emme olisi kurluttaneet
te ette olisi kurluttaneet
he eivät olisi kurluttaneet
passiivi: ei olisi kurlutettu
Imperatiivi
Preesens
sinä kurluta
hän kurluttakoon
me kurluttakaamme
te kurluttakaa
he kurluttakoot
passiivi: kurlutettakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä kurluta
hän älköön kurluttako
me älkäämme kurluttako
te älkää kurluttako
he älkööt kurluttako
passiivi: älköön kurlutettako
Perfekti
hän olkoon kurluttanut
he olkoot kurluttaneet
passiivi: olkoon kurlutettu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko kurluttanut
he älkööt olko kurluttaneet
passiivi: älköön olko kurlutettu
Potentiaali
Preesens
minä kurluttanen
sinä kurluttanet
hän kurluttanee
me kurluttanemme
te kurluttanette
he kurluttanevat
passiivi: kurlutettaneen
Preesens (kielteinen)
minä en kurluttane
sinä et kurluttane
hän ei kurluttane
me emme kurluttane
te ette kurluttane
he eivät kurluttane
passiivi: ei kurlutettane
Perfekti
minä lienen kurluttanut
sinä lienet kurluttanut
hän lienee kurluttanut
me lienemme kurluttaneet
te lienette kurluttaneet
he lienevät kurluttaneet
passiivi: lienee kurlutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene kurluttanut
sinä et liene kurluttanut
hän ei liene kurluttanut
me emme liene kurluttaneet
te ette liene kurluttaneet
he eivät liene kurluttaneet
passiivi: ei liene kurlutettu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
kurluttaa
Aktiivin partisiippi (preesens)
kurluttava
Passiivin partisiippi (preesens)
kurlutettava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
kurluttanut
Passiivin partisiippi (perfekti)
kurlutettu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.