to be heard/audible
Preesens (minä)kuulun
Imperfekti (minä)kuuluin
Verbin kuulua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä kuulun
sinä kuulut
hän kuuluu
me kuulumme
te kuulutte
he kuuluvat
passiivi: kuulutaan
Preesens (kielteinen)
minä en kuulu
sinä et kuulu
hän ei kuulu
me emme kuulu
te ette kuulu
he eivät kuulu
passiivi: ei kuuluta
Imperfekti
minä kuuluin
sinä kuuluit
hän kuului
me kuuluimme
te kuuluitte
he kuuluivat
passiivi: kuuluttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en kuulunut
sinä et kuulunut
hän ei kuulunut
me emme kuuluneet
te ette kuuluneet
he eivät kuuluneet
passiivi: ei kuuluttu
Perfekti
minä olen kuulunut
sinä olet kuulunut
hän on kuulunut
me olemme kuuluneet
te olette kuuluneet
he ovat kuuluneet
passiivi: on kuuluttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole kuulunut
sinä et ole kuulunut
hän ei ole kuulunut
me emme ole kuuluneet
te ette ole kuuluneet
he eivät ole kuuluneet
passiivi: ei ole kuuluttu
Pluskvamperfekti
minä olin kuulunut
sinä olit kuulunut
hän oli kuulunut
me olimme kuuluneet
te olitte kuuluneet
he olivat kuuluneet
passiivi: oli kuuluttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut kuulunut
sinä et ollut kuulunut
hän ei ollut kuulunut
me emme olleet kuuluneet
te ette olleet kuuluneet
he eivät olleet kuuluneet
passiivi: ei ollut kuuluttu
Konditionaali
Preesens
minä kuuluisin
sinä kuuluisit
hän kuuluisi
me kuuluisimme
te kuuluisitte
he kuuluisivat
passiivi: kuuluttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en kuuluisi
sinä et kuuluisi
hän ei kuuluisi
me emme kuuluisi
te ette kuuluisi
he eivät kuuluisi
passiivi: ei kuuluttaisi
Perfekti
minä olisin kuulunut
sinä olisit kuulunut
hän olisi kuulunut
me olisimme kuuluneet
te olisitte kuuluneet
he olisivat kuuluneet
passiivi: olisi kuuluttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi kuulunut
sinä et olisi kuulunut
hän ei olisi kuulunut
me emme olisi kuuluneet
te ette olisi kuuluneet
he eivät olisi kuuluneet
passiivi: ei olisi kuuluttu
Imperatiivi
Preesens
sinä kuulu
hän kuulukoon
me kuulukaamme
te kuulukaa
he kuulukoot
passiivi: kuuluttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä kuulu
hän älköön kuuluko
me älkäämme kuuluko
te älkää kuuluko
he älkööt kuuluko
passiivi: älköön kuuluttako
Perfekti
hän olkoon kuulunut
he olkoot kuuluneet
passiivi: olkoon kuuluttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko kuulunut
he älkööt olko kuuluneet
passiivi: älköön olko kuuluttu
Potentiaali
Preesens
minä kuulunen
sinä kuulunet
hän kuulunee
me kuulunemme
te kuulunette
he kuulunevat
passiivi: kuuluttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en kuulune
sinä et kuulune
hän ei kuulune
me emme kuulune
te ette kuulune
he eivät kuulune
passiivi: ei kuuluttane
Perfekti
minä lienen kuulunut
sinä lienet kuulunut
hän lienee kuulunut
me lienemme kuuluneet
te lienette kuuluneet
he lienevät kuuluneet
passiivi: lienee kuuluttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene kuulunut
sinä et liene kuulunut
hän ei liene kuulunut
me emme liene kuuluneet
te ette liene kuuluneet
he eivät liene kuuluneet
passiivi: ei liene kuuluttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
kuulua
Aktiivin partisiippi (preesens)
kuuluva
Passiivin partisiippi (preesens)
kuuluttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
kuulunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
kuuluttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.