to interrogate, question, examine
Preesens (minä)kuulustelen
Imperfekti (minä)kuulustelin
Verbin kuulustella koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä kuulustelen
sinä kuulustelet
hän kuulustelee
me kuulustelemme
te kuulustelette
he kuulustelevat
passiivi: kuulustellaan
Preesens (kielteinen)
minä en kuulustele
sinä et kuulustele
hän ei kuulustele
me emme kuulustele
te ette kuulustele
he eivät kuulustele
passiivi: ei kuulustella
Imperfekti
minä kuulustelin
sinä kuulustelit
hän kuulusteli
me kuulustelimme
te kuulustelitte
he kuulustelivat
passiivi: kuulusteltiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en kuulustellut
sinä et kuulustellut
hän ei kuulustellut
me emme kuulustelleet
te ette kuulustelleet
he eivät kuulustelleet
passiivi: ei kuulusteltu
Perfekti
minä olen kuulustellut
sinä olet kuulustellut
hän on kuulustellut
me olemme kuulustelleet
te olette kuulustelleet
he ovat kuulustelleet
passiivi: on kuulusteltu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole kuulustellut
sinä et ole kuulustellut
hän ei ole kuulustellut
me emme ole kuulustelleet
te ette ole kuulustelleet
he eivät ole kuulustelleet
passiivi: ei ole kuulusteltu
Pluskvamperfekti
minä olin kuulustellut
sinä olit kuulustellut
hän oli kuulustellut
me olimme kuulustelleet
te olitte kuulustelleet
he olivat kuulustelleet
passiivi: oli kuulusteltu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut kuulustellut
sinä et ollut kuulustellut
hän ei ollut kuulustellut
me emme olleet kuulustelleet
te ette olleet kuulustelleet
he eivät olleet kuulustelleet
passiivi: ei ollut kuulusteltu
Konditionaali
Preesens
minä kuulustelisin
sinä kuulustelisit
hän kuulustelisi
me kuulustelisimme
te kuulustelisitte
he kuulustelisivat
passiivi: kuulusteltaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en kuulustelisi
sinä et kuulustelisi
hän ei kuulustelisi
me emme kuulustelisi
te ette kuulustelisi
he eivät kuulustelisi
passiivi: ei kuulusteltaisi
Perfekti
minä olisin kuulustellut
sinä olisit kuulustellut
hän olisi kuulustellut
me olisimme kuulustelleet
te olisitte kuulustelleet
he olisivat kuulustelleet
passiivi: olisi kuulusteltu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi kuulustellut
sinä et olisi kuulustellut
hän ei olisi kuulustellut
me emme olisi kuulustelleet
te ette olisi kuulustelleet
he eivät olisi kuulustelleet
passiivi: ei olisi kuulusteltu
Imperatiivi
Preesens
sinä kuulustele
hän kuulustelkoon
me kuulustelkaamme
te kuulustelkaa
he kuulustelkoot
passiivi: kuulusteltakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä kuulustele
hän älköön kuulustelko
me älkäämme kuulustelko
te älkää kuulustelko
he älkööt kuulustelko
passiivi: älköön kuulusteltako
Perfekti
hän olkoon kuulustellut
he olkoot kuulustelleet
passiivi: olkoon kuulusteltu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko kuulustellut
he älkööt olko kuulustelleet
passiivi: älköön olko kuulusteltu
Potentiaali
Preesens
minä kuulustellen
sinä kuulustellet
hän kuulustellee
me kuulustellemme
te kuulustellette
he kuulustellevat
passiivi: kuulusteltaneen
Preesens (kielteinen)
minä en kuulustelle
sinä et kuulustelle
hän ei kuulustelle
me emme kuulustelle
te ette kuulustelle
he eivät kuulustelle
passiivi: ei kuulusteltane
Perfekti
minä lienen kuulustellut
sinä lienet kuulustellut
hän lienee kuulustellut
me lienemme kuulustelleet
te lienette kuulustelleet
he lienevät kuulustelleet
passiivi: lienee kuulusteltu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene kuulustellut
sinä et liene kuulustellut
hän ei liene kuulustellut
me emme liene kuulustelleet
te ette liene kuulustelleet
he eivät liene kuulustelleet
passiivi: ei liene kuulusteltu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
kuulustella
Aktiivin partisiippi (preesens)
kuulusteleva
Passiivin partisiippi (preesens)
kuulusteltava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
kuulustellut
Passiivin partisiippi (perfekti)
kuulusteltu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.