to suck up (to)
Preesens (minä)lirkutan
Imperfekti (minä)lirkutin
Verbin lirkuttaa koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä lirkutan
sinä lirkutat
hän lirkuttaa
me lirkutamme
te lirkutatte
he lirkuttavat
passiivi: lirkutetaan
Preesens (kielteinen)
minä en lirkuta
sinä et lirkuta
hän ei lirkuta
me emme lirkuta
te ette lirkuta
he eivät lirkuta
passiivi: ei lirkuteta
Imperfekti
minä lirkutin
sinä lirkutit
hän lirkutti
me lirkutimme
te lirkutitte
he lirkuttivat
passiivi: lirkutettiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en lirkuttanut
sinä et lirkuttanut
hän ei lirkuttanut
me emme lirkuttaneet
te ette lirkuttaneet
he eivät lirkuttaneet
passiivi: ei lirkutettu
Perfekti
minä olen lirkuttanut
sinä olet lirkuttanut
hän on lirkuttanut
me olemme lirkuttaneet
te olette lirkuttaneet
he ovat lirkuttaneet
passiivi: on lirkutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole lirkuttanut
sinä et ole lirkuttanut
hän ei ole lirkuttanut
me emme ole lirkuttaneet
te ette ole lirkuttaneet
he eivät ole lirkuttaneet
passiivi: ei ole lirkutettu
Pluskvamperfekti
minä olin lirkuttanut
sinä olit lirkuttanut
hän oli lirkuttanut
me olimme lirkuttaneet
te olitte lirkuttaneet
he olivat lirkuttaneet
passiivi: oli lirkutettu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut lirkuttanut
sinä et ollut lirkuttanut
hän ei ollut lirkuttanut
me emme olleet lirkuttaneet
te ette olleet lirkuttaneet
he eivät olleet lirkuttaneet
passiivi: ei ollut lirkutettu
Konditionaali
Preesens
minä lirkuttaisin
sinä lirkuttaisit
hän lirkuttaisi
me lirkuttaisimme
te lirkuttaisitte
he lirkuttaisivat
passiivi: lirkutettaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en lirkuttaisi
sinä et lirkuttaisi
hän ei lirkuttaisi
me emme lirkuttaisi
te ette lirkuttaisi
he eivät lirkuttaisi
passiivi: ei lirkutettaisi
Perfekti
minä olisin lirkuttanut
sinä olisit lirkuttanut
hän olisi lirkuttanut
me olisimme lirkuttaneet
te olisitte lirkuttaneet
he olisivat lirkuttaneet
passiivi: olisi lirkutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi lirkuttanut
sinä et olisi lirkuttanut
hän ei olisi lirkuttanut
me emme olisi lirkuttaneet
te ette olisi lirkuttaneet
he eivät olisi lirkuttaneet
passiivi: ei olisi lirkutettu
Imperatiivi
Preesens
sinä lirkuta
hän lirkuttakoon
me lirkuttakaamme
te lirkuttakaa
he lirkuttakoot
passiivi: lirkutettakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä lirkuta
hän älköön lirkuttako
me älkäämme lirkuttako
te älkää lirkuttako
he älkööt lirkuttako
passiivi: älköön lirkutettako
Perfekti
hän olkoon lirkuttanut
he olkoot lirkuttaneet
passiivi: olkoon lirkutettu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko lirkuttanut
he älkööt olko lirkuttaneet
passiivi: älköön olko lirkutettu
Potentiaali
Preesens
minä lirkuttanen
sinä lirkuttanet
hän lirkuttanee
me lirkuttanemme
te lirkuttanette
he lirkuttanevat
passiivi: lirkutettaneen
Preesens (kielteinen)
minä en lirkuttane
sinä et lirkuttane
hän ei lirkuttane
me emme lirkuttane
te ette lirkuttane
he eivät lirkuttane
passiivi: ei lirkutettane
Perfekti
minä lienen lirkuttanut
sinä lienet lirkuttanut
hän lienee lirkuttanut
me lienemme lirkuttaneet
te lienette lirkuttaneet
he lienevät lirkuttaneet
passiivi: lienee lirkutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene lirkuttanut
sinä et liene lirkuttanut
hän ei liene lirkuttanut
me emme liene lirkuttaneet
te ette liene lirkuttaneet
he eivät liene lirkuttaneet
passiivi: ei liene lirkutettu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
lirkuttaa
Aktiivin partisiippi (preesens)
lirkuttava
Passiivin partisiippi (preesens)
lirkutettava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
lirkuttanut
Passiivin partisiippi (perfekti)
lirkutettu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.