to leap, vault (jump forwards)
Preesens (minä)loikkaan
Imperfekti (minä)loikkasin
Verbin loikata koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä loikkaan
sinä loikkaat
hän loikkaa
me loikkaamme
te loikkaatte
he loikkaavat
passiivi: loikataan
Preesens (kielteinen)
minä en loikkaa
sinä et loikkaa
hän ei loikkaa
me emme loikkaa
te ette loikkaa
he eivät loikkaa
passiivi: ei loikata
Imperfekti
minä loikkasin
sinä loikkasit
hän loikkasi
me loikkasimme
te loikkasitte
he loikkasivat
passiivi: loikattiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en loikannut
sinä et loikannut
hän ei loikannut
me emme loikanneet
te ette loikanneet
he eivät loikanneet
passiivi: ei loikattu
Perfekti
minä olen loikannut
sinä olet loikannut
hän on loikannut
me olemme loikanneet
te olette loikanneet
he ovat loikanneet
passiivi: on loikattu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole loikannut
sinä et ole loikannut
hän ei ole loikannut
me emme ole loikanneet
te ette ole loikanneet
he eivät ole loikanneet
passiivi: ei ole loikattu
Pluskvamperfekti
minä olin loikannut
sinä olit loikannut
hän oli loikannut
me olimme loikanneet
te olitte loikanneet
he olivat loikanneet
passiivi: oli loikattu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut loikannut
sinä et ollut loikannut
hän ei ollut loikannut
me emme olleet loikanneet
te ette olleet loikanneet
he eivät olleet loikanneet
passiivi: ei ollut loikattu
Konditionaali
Preesens
minä loikkaisin
sinä loikkaisit
hän loikkaisi
me loikkaisimme
te loikkaisitte
he loikkaisivat
passiivi: loikattaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en loikkaisi
sinä et loikkaisi
hän ei loikkaisi
me emme loikkaisi
te ette loikkaisi
he eivät loikkaisi
passiivi: ei loikattaisi
Perfekti
minä olisin loikannut
sinä olisit loikannut
hän olisi loikannut
me olisimme loikanneet
te olisitte loikanneet
he olisivat loikanneet
passiivi: olisi loikattu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi loikannut
sinä et olisi loikannut
hän ei olisi loikannut
me emme olisi loikanneet
te ette olisi loikanneet
he eivät olisi loikanneet
passiivi: ei olisi loikattu
Imperatiivi
Preesens
sinä loikkaa
hän loikatkoon
me loikatkaamme
te loikatkaa
he loikatkoot
passiivi: loikattakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä loikkaa
hän älköön loikatko
me älkäämme loikatko
te älkää loikatko
he älkööt loikatko
passiivi: älköön loikattako
Perfekti
hän olkoon loikannut
he olkoot loikanneet
passiivi: olkoon loikattu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko loikannut
he älkööt olko loikanneet
passiivi: älköön olko loikattu
Potentiaali
Preesens
minä loikannen
sinä loikannet
hän loikannee
me loikannemme
te loikannette
he loikannevat
passiivi: loikattaneen
Preesens (kielteinen)
minä en loikanne
sinä et loikanne
hän ei loikanne
me emme loikanne
te ette loikanne
he eivät loikanne
passiivi: ei loikattane
Perfekti
minä lienen loikannut
sinä lienet loikannut
hän lienee loikannut
me lienemme loikanneet
te lienette loikanneet
he lienevät loikanneet
passiivi: lienee loikattu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene loikannut
sinä et liene loikannut
hän ei liene loikannut
me emme liene loikanneet
te ette liene loikanneet
he eivät liene loikanneet
passiivi: ei liene loikattu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
loikata
Aktiivin partisiippi (preesens)
loikkaava
Passiivin partisiippi (preesens)
loikattava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
loikannut
Passiivin partisiippi (perfekti)
loikattu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.