to sing, to bawl
Preesens (minä)loilotan
Imperfekti (minä)loilotin
Verbin loilottaa koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä loilotan
sinä loilotat
hän loilottaa
me loilotamme
te loilotatte
he loilottavat
passiivi: loilotetaan
Preesens (kielteinen)
minä en loilota
sinä et loilota
hän ei loilota
me emme loilota
te ette loilota
he eivät loilota
passiivi: ei loiloteta
Imperfekti
minä loilotin
sinä loilotit
hän loilotti
me loilotimme
te loilotitte
he loilottivat
passiivi: loilotettiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en loilottanut
sinä et loilottanut
hän ei loilottanut
me emme loilottaneet
te ette loilottaneet
he eivät loilottaneet
passiivi: ei loilotettu
Perfekti
minä olen loilottanut
sinä olet loilottanut
hän on loilottanut
me olemme loilottaneet
te olette loilottaneet
he ovat loilottaneet
passiivi: on loilotettu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole loilottanut
sinä et ole loilottanut
hän ei ole loilottanut
me emme ole loilottaneet
te ette ole loilottaneet
he eivät ole loilottaneet
passiivi: ei ole loilotettu
Pluskvamperfekti
minä olin loilottanut
sinä olit loilottanut
hän oli loilottanut
me olimme loilottaneet
te olitte loilottaneet
he olivat loilottaneet
passiivi: oli loilotettu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut loilottanut
sinä et ollut loilottanut
hän ei ollut loilottanut
me emme olleet loilottaneet
te ette olleet loilottaneet
he eivät olleet loilottaneet
passiivi: ei ollut loilotettu
Konditionaali
Preesens
minä loilottaisin
sinä loilottaisit
hän loilottaisi
me loilottaisimme
te loilottaisitte
he loilottaisivat
passiivi: loilotettaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en loilottaisi
sinä et loilottaisi
hän ei loilottaisi
me emme loilottaisi
te ette loilottaisi
he eivät loilottaisi
passiivi: ei loilotettaisi
Perfekti
minä olisin loilottanut
sinä olisit loilottanut
hän olisi loilottanut
me olisimme loilottaneet
te olisitte loilottaneet
he olisivat loilottaneet
passiivi: olisi loilotettu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi loilottanut
sinä et olisi loilottanut
hän ei olisi loilottanut
me emme olisi loilottaneet
te ette olisi loilottaneet
he eivät olisi loilottaneet
passiivi: ei olisi loilotettu
Imperatiivi
Preesens
sinä loilota
hän loilottakoon
me loilottakaamme
te loilottakaa
he loilottakoot
passiivi: loilotettakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä loilota
hän älköön loilottako
me älkäämme loilottako
te älkää loilottako
he älkööt loilottako
passiivi: älköön loilotettako
Perfekti
hän olkoon loilottanut
he olkoot loilottaneet
passiivi: olkoon loilotettu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko loilottanut
he älkööt olko loilottaneet
passiivi: älköön olko loilotettu
Potentiaali
Preesens
minä loilottanen
sinä loilottanet
hän loilottanee
me loilottanemme
te loilottanette
he loilottanevat
passiivi: loilotettaneen
Preesens (kielteinen)
minä en loilottane
sinä et loilottane
hän ei loilottane
me emme loilottane
te ette loilottane
he eivät loilottane
passiivi: ei loilotettane
Perfekti
minä lienen loilottanut
sinä lienet loilottanut
hän lienee loilottanut
me lienemme loilottaneet
te lienette loilottaneet
he lienevät loilottaneet
passiivi: lienee loilotettu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene loilottanut
sinä et liene loilottanut
hän ei liene loilottanut
me emme liene loilottaneet
te ette liene loilottaneet
he eivät liene loilottaneet
passiivi: ei liene loilotettu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
loilottaa
Aktiivin partisiippi (preesens)
loilottava
Passiivin partisiippi (preesens)
loilotettava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
loilottanut
Passiivin partisiippi (perfekti)
loilotettu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.