to rug, cover (a horse) with a rug or blanket
Preesens (minä)loimitan
Imperfekti (minä)loimitin
Verbin loimittaa koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä loimitan
sinä loimitat
hän loimittaa
me loimitamme
te loimitatte
he loimittavat
passiivi: loimitetaan
Preesens (kielteinen)
minä en loimita
sinä et loimita
hän ei loimita
me emme loimita
te ette loimita
he eivät loimita
passiivi: ei loimiteta
Imperfekti
minä loimitin
sinä loimitit
hän loimitti
me loimitimme
te loimititte
he loimittivat
passiivi: loimitettiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en loimittanut
sinä et loimittanut
hän ei loimittanut
me emme loimittaneet
te ette loimittaneet
he eivät loimittaneet
passiivi: ei loimitettu
Perfekti
minä olen loimittanut
sinä olet loimittanut
hän on loimittanut
me olemme loimittaneet
te olette loimittaneet
he ovat loimittaneet
passiivi: on loimitettu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole loimittanut
sinä et ole loimittanut
hän ei ole loimittanut
me emme ole loimittaneet
te ette ole loimittaneet
he eivät ole loimittaneet
passiivi: ei ole loimitettu
Pluskvamperfekti
minä olin loimittanut
sinä olit loimittanut
hän oli loimittanut
me olimme loimittaneet
te olitte loimittaneet
he olivat loimittaneet
passiivi: oli loimitettu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut loimittanut
sinä et ollut loimittanut
hän ei ollut loimittanut
me emme olleet loimittaneet
te ette olleet loimittaneet
he eivät olleet loimittaneet
passiivi: ei ollut loimitettu
Konditionaali
Preesens
minä loimittaisin
sinä loimittaisit
hän loimittaisi
me loimittaisimme
te loimittaisitte
he loimittaisivat
passiivi: loimitettaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en loimittaisi
sinä et loimittaisi
hän ei loimittaisi
me emme loimittaisi
te ette loimittaisi
he eivät loimittaisi
passiivi: ei loimitettaisi
Perfekti
minä olisin loimittanut
sinä olisit loimittanut
hän olisi loimittanut
me olisimme loimittaneet
te olisitte loimittaneet
he olisivat loimittaneet
passiivi: olisi loimitettu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi loimittanut
sinä et olisi loimittanut
hän ei olisi loimittanut
me emme olisi loimittaneet
te ette olisi loimittaneet
he eivät olisi loimittaneet
passiivi: ei olisi loimitettu
Imperatiivi
Preesens
sinä loimita
hän loimittakoon
me loimittakaamme
te loimittakaa
he loimittakoot
passiivi: loimitettakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä loimita
hän älköön loimittako
me älkäämme loimittako
te älkää loimittako
he älkööt loimittako
passiivi: älköön loimitettako
Perfekti
hän olkoon loimittanut
he olkoot loimittaneet
passiivi: olkoon loimitettu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko loimittanut
he älkööt olko loimittaneet
passiivi: älköön olko loimitettu
Potentiaali
Preesens
minä loimittanen
sinä loimittanet
hän loimittanee
me loimittanemme
te loimittanette
he loimittanevat
passiivi: loimitettaneen
Preesens (kielteinen)
minä en loimittane
sinä et loimittane
hän ei loimittane
me emme loimittane
te ette loimittane
he eivät loimittane
passiivi: ei loimitettane
Perfekti
minä lienen loimittanut
sinä lienet loimittanut
hän lienee loimittanut
me lienemme loimittaneet
te lienette loimittaneet
he lienevät loimittaneet
passiivi: lienee loimitettu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene loimittanut
sinä et liene loimittanut
hän ei liene loimittanut
me emme liene loimittaneet
te ette liene loimittaneet
he eivät liene loimittaneet
passiivi: ei liene loimitettu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
loimittaa
Aktiivin partisiippi (preesens)
loimittava
Passiivin partisiippi (preesens)
loimitettava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
loimittanut
Passiivin partisiippi (perfekti)
loimitettu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.