to interlock
Preesens (minä)lomitun
Imperfekti (minä)lomituin
Verbin lomittua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä lomitun
sinä lomitut
hän lomittuu
me lomitumme
te lomitutte
he lomittuvat
passiivi: lomitutaan
Preesens (kielteinen)
minä en lomitu
sinä et lomitu
hän ei lomitu
me emme lomitu
te ette lomitu
he eivät lomitu
passiivi: ei lomituta
Imperfekti
minä lomituin
sinä lomituit
hän lomittui
me lomituimme
te lomituitte
he lomittuivat
passiivi: lomituttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en lomittunut
sinä et lomittunut
hän ei lomittunut
me emme lomittuneet
te ette lomittuneet
he eivät lomittuneet
passiivi: ei lomituttu
Perfekti
minä olen lomittunut
sinä olet lomittunut
hän on lomittunut
me olemme lomittuneet
te olette lomittuneet
he ovat lomittuneet
passiivi: on lomituttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole lomittunut
sinä et ole lomittunut
hän ei ole lomittunut
me emme ole lomittuneet
te ette ole lomittuneet
he eivät ole lomittuneet
passiivi: ei ole lomituttu
Pluskvamperfekti
minä olin lomittunut
sinä olit lomittunut
hän oli lomittunut
me olimme lomittuneet
te olitte lomittuneet
he olivat lomittuneet
passiivi: oli lomituttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut lomittunut
sinä et ollut lomittunut
hän ei ollut lomittunut
me emme olleet lomittuneet
te ette olleet lomittuneet
he eivät olleet lomittuneet
passiivi: ei ollut lomituttu
Konditionaali
Preesens
minä lomittuisin
sinä lomittuisit
hän lomittuisi
me lomittuisimme
te lomittuisitte
he lomittuisivat
passiivi: lomituttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en lomittuisi
sinä et lomittuisi
hän ei lomittuisi
me emme lomittuisi
te ette lomittuisi
he eivät lomittuisi
passiivi: ei lomituttaisi
Perfekti
minä olisin lomittunut
sinä olisit lomittunut
hän olisi lomittunut
me olisimme lomittuneet
te olisitte lomittuneet
he olisivat lomittuneet
passiivi: olisi lomituttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi lomittunut
sinä et olisi lomittunut
hän ei olisi lomittunut
me emme olisi lomittuneet
te ette olisi lomittuneet
he eivät olisi lomittuneet
passiivi: ei olisi lomituttu
Imperatiivi
Preesens
sinä lomitu
hän lomittukoon
me lomittukaamme
te lomittukaa
he lomittukoot
passiivi: lomituttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä lomitu
hän älköön lomittuko
me älkäämme lomittuko
te älkää lomittuko
he älkööt lomittuko
passiivi: älköön lomituttako
Perfekti
hän olkoon lomittunut
he olkoot lomittuneet
passiivi: olkoon lomituttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko lomittunut
he älkööt olko lomittuneet
passiivi: älköön olko lomituttu
Potentiaali
Preesens
minä lomittunen
sinä lomittunet
hän lomittunee
me lomittunemme
te lomittunette
he lomittunevat
passiivi: lomituttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en lomittune
sinä et lomittune
hän ei lomittune
me emme lomittune
te ette lomittune
he eivät lomittune
passiivi: ei lomituttane
Perfekti
minä lienen lomittunut
sinä lienet lomittunut
hän lienee lomittunut
me lienemme lomittuneet
te lienette lomittuneet
he lienevät lomittuneet
passiivi: lienee lomituttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene lomittunut
sinä et liene lomittunut
hän ei liene lomittunut
me emme liene lomittuneet
te ette liene lomittuneet
he eivät liene lomittuneet
passiivi: ei liene lomituttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
lomittua
Aktiivin partisiippi (preesens)
lomittuva
Passiivin partisiippi (preesens)
lomituttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
lomittunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
lomituttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.