to (come to an) end, finish, get over, stop, cease
Preesens (minä)lopun
Imperfekti (minä)lopuin
Verbin loppua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä lopun
sinä loput
hän loppuu
me lopumme
te loputte
he loppuvat
passiivi: loputaan
Preesens (kielteinen)
minä en lopu
sinä et lopu
hän ei lopu
me emme lopu
te ette lopu
he eivät lopu
passiivi: ei loputa
Imperfekti
minä lopuin
sinä lopuit
hän loppui
me lopuimme
te lopuitte
he loppuivat
passiivi: loputtiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en loppunut
sinä et loppunut
hän ei loppunut
me emme loppuneet
te ette loppuneet
he eivät loppuneet
passiivi: ei loputtu
Perfekti
minä olen loppunut
sinä olet loppunut
hän on loppunut
me olemme loppuneet
te olette loppuneet
he ovat loppuneet
passiivi: on loputtu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole loppunut
sinä et ole loppunut
hän ei ole loppunut
me emme ole loppuneet
te ette ole loppuneet
he eivät ole loppuneet
passiivi: ei ole loputtu
Pluskvamperfekti
minä olin loppunut
sinä olit loppunut
hän oli loppunut
me olimme loppuneet
te olitte loppuneet
he olivat loppuneet
passiivi: oli loputtu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut loppunut
sinä et ollut loppunut
hän ei ollut loppunut
me emme olleet loppuneet
te ette olleet loppuneet
he eivät olleet loppuneet
passiivi: ei ollut loputtu
Konditionaali
Preesens
minä loppuisin
sinä loppuisit
hän loppuisi
me loppuisimme
te loppuisitte
he loppuisivat
passiivi: loputtaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en loppuisi
sinä et loppuisi
hän ei loppuisi
me emme loppuisi
te ette loppuisi
he eivät loppuisi
passiivi: ei loputtaisi
Perfekti
minä olisin loppunut
sinä olisit loppunut
hän olisi loppunut
me olisimme loppuneet
te olisitte loppuneet
he olisivat loppuneet
passiivi: olisi loputtu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi loppunut
sinä et olisi loppunut
hän ei olisi loppunut
me emme olisi loppuneet
te ette olisi loppuneet
he eivät olisi loppuneet
passiivi: ei olisi loputtu
Imperatiivi
Preesens
sinä lopu
hän loppukoon
me loppukaamme
te loppukaa
he loppukoot
passiivi: loputtakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä lopu
hän älköön loppuko
me älkäämme loppuko
te älkää loppuko
he älkööt loppuko
passiivi: älköön loputtako
Perfekti
hän olkoon loppunut
he olkoot loppuneet
passiivi: olkoon loputtu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko loppunut
he älkööt olko loppuneet
passiivi: älköön olko loputtu
Potentiaali
Preesens
minä loppunen
sinä loppunet
hän loppunee
me loppunemme
te loppunette
he loppunevat
passiivi: loputtaneen
Preesens (kielteinen)
minä en loppune
sinä et loppune
hän ei loppune
me emme loppune
te ette loppune
he eivät loppune
passiivi: ei loputtane
Perfekti
minä lienen loppunut
sinä lienet loppunut
hän lienee loppunut
me lienemme loppuneet
te lienette loppuneet
he lienevät loppuneet
passiivi: lienee loputtu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene loppunut
sinä et liene loppunut
hän ei liene loppunut
me emme liene loppuneet
te ette liene loppuneet
he eivät liene loppuneet
passiivi: ei liene loputtu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
loppua
Aktiivin partisiippi (preesens)
loppuva
Passiivin partisiippi (preesens)
loputtava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
loppunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
loputtu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.