to be categorized
Preesens (minä)luokitun
Imperfekti (minä)luokituin
Verbin luokittua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä luokitun
sinä luokitut
hän luokittuu
me luokitumme
te luokitutte
he luokittuvat
passiivi: luokitutaan
Preesens (kielteinen)
minä en luokitu
sinä et luokitu
hän ei luokitu
me emme luokitu
te ette luokitu
he eivät luokitu
passiivi: ei luokituta
Imperfekti
minä luokituin
sinä luokituit
hän luokittui
me luokituimme
te luokituitte
he luokittuivat
passiivi: luokituttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en luokittunut
sinä et luokittunut
hän ei luokittunut
me emme luokittuneet
te ette luokittuneet
he eivät luokittuneet
passiivi: ei luokituttu
Perfekti
minä olen luokittunut
sinä olet luokittunut
hän on luokittunut
me olemme luokittuneet
te olette luokittuneet
he ovat luokittuneet
passiivi: on luokituttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole luokittunut
sinä et ole luokittunut
hän ei ole luokittunut
me emme ole luokittuneet
te ette ole luokittuneet
he eivät ole luokittuneet
passiivi: ei ole luokituttu
Pluskvamperfekti
minä olin luokittunut
sinä olit luokittunut
hän oli luokittunut
me olimme luokittuneet
te olitte luokittuneet
he olivat luokittuneet
passiivi: oli luokituttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut luokittunut
sinä et ollut luokittunut
hän ei ollut luokittunut
me emme olleet luokittuneet
te ette olleet luokittuneet
he eivät olleet luokittuneet
passiivi: ei ollut luokituttu
Konditionaali
Preesens
minä luokittuisin
sinä luokittuisit
hän luokittuisi
me luokittuisimme
te luokittuisitte
he luokittuisivat
passiivi: luokituttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en luokittuisi
sinä et luokittuisi
hän ei luokittuisi
me emme luokittuisi
te ette luokittuisi
he eivät luokittuisi
passiivi: ei luokituttaisi
Perfekti
minä olisin luokittunut
sinä olisit luokittunut
hän olisi luokittunut
me olisimme luokittuneet
te olisitte luokittuneet
he olisivat luokittuneet
passiivi: olisi luokituttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi luokittunut
sinä et olisi luokittunut
hän ei olisi luokittunut
me emme olisi luokittuneet
te ette olisi luokittuneet
he eivät olisi luokittuneet
passiivi: ei olisi luokituttu
Imperatiivi
Preesens
sinä luokitu
hän luokittukoon
me luokittukaamme
te luokittukaa
he luokittukoot
passiivi: luokituttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä luokitu
hän älköön luokittuko
me älkäämme luokittuko
te älkää luokittuko
he älkööt luokittuko
passiivi: älköön luokituttako
Perfekti
hän olkoon luokittunut
he olkoot luokittuneet
passiivi: olkoon luokituttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko luokittunut
he älkööt olko luokittuneet
passiivi: älköön olko luokituttu
Potentiaali
Preesens
minä luokittunen
sinä luokittunet
hän luokittunee
me luokittunemme
te luokittunette
he luokittunevat
passiivi: luokituttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en luokittune
sinä et luokittune
hän ei luokittune
me emme luokittune
te ette luokittune
he eivät luokittune
passiivi: ei luokituttane
Perfekti
minä lienen luokittunut
sinä lienet luokittunut
hän lienee luokittunut
me lienemme luokittuneet
te lienette luokittuneet
he lienevät luokittuneet
passiivi: lienee luokituttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene luokittunut
sinä et liene luokittunut
hän ei liene luokittunut
me emme liene luokittuneet
te ette liene luokittuneet
he eivät liene luokittuneet
passiivi: ei liene luokituttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
luokittua
Aktiivin partisiippi (preesens)
luokittuva
Passiivin partisiippi (preesens)
luokituttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
luokittunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
luokituttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.