to make be suited for
Preesens (minä)luonnutan
Imperfekti (minä)luonnutin
Verbin luonnuttaa koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä luonnutan
sinä luonnutat
hän luonnuttaa
me luonnutamme
te luonnutatte
he luonnuttavat
passiivi: luonnutetaan
Preesens (kielteinen)
minä en luonnuta
sinä et luonnuta
hän ei luonnuta
me emme luonnuta
te ette luonnuta
he eivät luonnuta
passiivi: ei luonnuteta
Imperfekti
minä luonnutin
sinä luonnutit
hän luonnutti
me luonnutimme
te luonnutitte
he luonnuttivat
passiivi: luonnutettiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en luonnuttanut
sinä et luonnuttanut
hän ei luonnuttanut
me emme luonnuttaneet
te ette luonnuttaneet
he eivät luonnuttaneet
passiivi: ei luonnutettu
Perfekti
minä olen luonnuttanut
sinä olet luonnuttanut
hän on luonnuttanut
me olemme luonnuttaneet
te olette luonnuttaneet
he ovat luonnuttaneet
passiivi: on luonnutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole luonnuttanut
sinä et ole luonnuttanut
hän ei ole luonnuttanut
me emme ole luonnuttaneet
te ette ole luonnuttaneet
he eivät ole luonnuttaneet
passiivi: ei ole luonnutettu
Pluskvamperfekti
minä olin luonnuttanut
sinä olit luonnuttanut
hän oli luonnuttanut
me olimme luonnuttaneet
te olitte luonnuttaneet
he olivat luonnuttaneet
passiivi: oli luonnutettu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut luonnuttanut
sinä et ollut luonnuttanut
hän ei ollut luonnuttanut
me emme olleet luonnuttaneet
te ette olleet luonnuttaneet
he eivät olleet luonnuttaneet
passiivi: ei ollut luonnutettu
Konditionaali
Preesens
minä luonnuttaisin
sinä luonnuttaisit
hän luonnuttaisi
me luonnuttaisimme
te luonnuttaisitte
he luonnuttaisivat
passiivi: luonnutettaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en luonnuttaisi
sinä et luonnuttaisi
hän ei luonnuttaisi
me emme luonnuttaisi
te ette luonnuttaisi
he eivät luonnuttaisi
passiivi: ei luonnutettaisi
Perfekti
minä olisin luonnuttanut
sinä olisit luonnuttanut
hän olisi luonnuttanut
me olisimme luonnuttaneet
te olisitte luonnuttaneet
he olisivat luonnuttaneet
passiivi: olisi luonnutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi luonnuttanut
sinä et olisi luonnuttanut
hän ei olisi luonnuttanut
me emme olisi luonnuttaneet
te ette olisi luonnuttaneet
he eivät olisi luonnuttaneet
passiivi: ei olisi luonnutettu
Imperatiivi
Preesens
sinä luonnuta
hän luonnuttakoon
me luonnuttakaamme
te luonnuttakaa
he luonnuttakoot
passiivi: luonnutettakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä luonnuta
hän älköön luonnuttako
me älkäämme luonnuttako
te älkää luonnuttako
he älkööt luonnuttako
passiivi: älköön luonnutettako
Perfekti
hän olkoon luonnuttanut
he olkoot luonnuttaneet
passiivi: olkoon luonnutettu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko luonnuttanut
he älkööt olko luonnuttaneet
passiivi: älköön olko luonnutettu
Potentiaali
Preesens
minä luonnuttanen
sinä luonnuttanet
hän luonnuttanee
me luonnuttanemme
te luonnuttanette
he luonnuttanevat
passiivi: luonnutettaneen
Preesens (kielteinen)
minä en luonnuttane
sinä et luonnuttane
hän ei luonnuttane
me emme luonnuttane
te ette luonnuttane
he eivät luonnuttane
passiivi: ei luonnutettane
Perfekti
minä lienen luonnuttanut
sinä lienet luonnuttanut
hän lienee luonnuttanut
me lienemme luonnuttaneet
te lienette luonnuttaneet
he lienevät luonnuttaneet
passiivi: lienee luonnutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene luonnuttanut
sinä et liene luonnuttanut
hän ei liene luonnuttanut
me emme liene luonnuttaneet
te ette liene luonnuttaneet
he eivät liene luonnuttaneet
passiivi: ei liene luonnutettu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
luonnuttaa
Aktiivin partisiippi (preesens)
luonnuttava
Passiivin partisiippi (preesens)
luonnutettava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
luonnuttanut
Passiivin partisiippi (perfekti)
luonnutettu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.