to be suited for
Preesens (minä)luonnun
Imperfekti (minä)luonnuin
Verbin luontua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä luonnun
sinä luonnut
hän luontuu
me luonnumme
te luonnutte
he luontuvat
passiivi: luonnutaan
Preesens (kielteinen)
minä en luonnu
sinä et luonnu
hän ei luonnu
me emme luonnu
te ette luonnu
he eivät luonnu
passiivi: ei luonnuta
Imperfekti
minä luonnuin
sinä luonnuit
hän luontui
me luonnuimme
te luonnuitte
he luontuivat
passiivi: luonnuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en luontunut
sinä et luontunut
hän ei luontunut
me emme luontuneet
te ette luontuneet
he eivät luontuneet
passiivi: ei luonnuttu
Perfekti
minä olen luontunut
sinä olet luontunut
hän on luontunut
me olemme luontuneet
te olette luontuneet
he ovat luontuneet
passiivi: on luonnuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole luontunut
sinä et ole luontunut
hän ei ole luontunut
me emme ole luontuneet
te ette ole luontuneet
he eivät ole luontuneet
passiivi: ei ole luonnuttu
Pluskvamperfekti
minä olin luontunut
sinä olit luontunut
hän oli luontunut
me olimme luontuneet
te olitte luontuneet
he olivat luontuneet
passiivi: oli luonnuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut luontunut
sinä et ollut luontunut
hän ei ollut luontunut
me emme olleet luontuneet
te ette olleet luontuneet
he eivät olleet luontuneet
passiivi: ei ollut luonnuttu
Konditionaali
Preesens
minä luontuisin
sinä luontuisit
hän luontuisi
me luontuisimme
te luontuisitte
he luontuisivat
passiivi: luonnuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en luontuisi
sinä et luontuisi
hän ei luontuisi
me emme luontuisi
te ette luontuisi
he eivät luontuisi
passiivi: ei luonnuttaisi
Perfekti
minä olisin luontunut
sinä olisit luontunut
hän olisi luontunut
me olisimme luontuneet
te olisitte luontuneet
he olisivat luontuneet
passiivi: olisi luonnuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi luontunut
sinä et olisi luontunut
hän ei olisi luontunut
me emme olisi luontuneet
te ette olisi luontuneet
he eivät olisi luontuneet
passiivi: ei olisi luonnuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä luonnu
hän luontukoon
me luontukaamme
te luontukaa
he luontukoot
passiivi: luonnuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä luonnu
hän älköön luontuko
me älkäämme luontuko
te älkää luontuko
he älkööt luontuko
passiivi: älköön luonnuttako
Perfekti
hän olkoon luontunut
he olkoot luontuneet
passiivi: olkoon luonnuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko luontunut
he älkööt olko luontuneet
passiivi: älköön olko luonnuttu
Potentiaali
Preesens
minä luontunen
sinä luontunet
hän luontunee
me luontunemme
te luontunette
he luontunevat
passiivi: luonnuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en luontune
sinä et luontune
hän ei luontune
me emme luontune
te ette luontune
he eivät luontune
passiivi: ei luonnuttane
Perfekti
minä lienen luontunut
sinä lienet luontunut
hän lienee luontunut
me lienemme luontuneet
te lienette luontuneet
he lienevät luontuneet
passiivi: lienee luonnuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene luontunut
sinä et liene luontunut
hän ei liene luontunut
me emme liene luontuneet
te ette liene luontuneet
he eivät liene luontuneet
passiivi: ei liene luonnuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
luontua
Aktiivin partisiippi (preesens)
luontuva
Passiivin partisiippi (preesens)
luonnuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
luontunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
luonnuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.