to tack, sail close to the wind
Preesens (minä)luovin
Imperfekti (minä)luovin
Verbin luovia koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä luovin
sinä luovit
hän luovii
me luovimme
te luovitte
he luovivat
passiivi: luovitaan
Preesens (kielteinen)
minä en luovi
sinä et luovi
hän ei luovi
me emme luovi
te ette luovi
he eivät luovi
passiivi: ei luovita
Imperfekti
minä luovin
sinä luovit
hän luovi
me luovimme
te luovitte
he luovivat
passiivi: luovittiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en luovinut
sinä et luovinut
hän ei luovinut
me emme luovineet
te ette luovineet
he eivät luovineet
passiivi: ei luovittu
Perfekti
minä olen luovinut
sinä olet luovinut
hän on luovinut
me olemme luovineet
te olette luovineet
he ovat luovineet
passiivi: on luovittu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole luovinut
sinä et ole luovinut
hän ei ole luovinut
me emme ole luovineet
te ette ole luovineet
he eivät ole luovineet
passiivi: ei ole luovittu
Pluskvamperfekti
minä olin luovinut
sinä olit luovinut
hän oli luovinut
me olimme luovineet
te olitte luovineet
he olivat luovineet
passiivi: oli luovittu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut luovinut
sinä et ollut luovinut
hän ei ollut luovinut
me emme olleet luovineet
te ette olleet luovineet
he eivät olleet luovineet
passiivi: ei ollut luovittu
Konditionaali
Preesens
minä luovisin
sinä luovisit
hän luovisi
me luovisimme
te luovisitte
he luovisivat
passiivi: luovittaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en luovisi
sinä et luovisi
hän ei luovisi
me emme luovisi
te ette luovisi
he eivät luovisi
passiivi: ei luovittaisi
Perfekti
minä olisin luovinut
sinä olisit luovinut
hän olisi luovinut
me olisimme luovineet
te olisitte luovineet
he olisivat luovineet
passiivi: olisi luovittu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi luovinut
sinä et olisi luovinut
hän ei olisi luovinut
me emme olisi luovineet
te ette olisi luovineet
he eivät olisi luovineet
passiivi: ei olisi luovittu
Imperatiivi
Preesens
sinä luovi
hän luovikoon
me luovikaamme
te luovikaa
he luovikoot
passiivi: luovittakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä luovi
hän älköön luoviko
me älkäämme luoviko
te älkää luoviko
he älkööt luoviko
passiivi: älköön luovittako
Perfekti
hän olkoon luovinut
he olkoot luovineet
passiivi: olkoon luovittu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko luovinut
he älkööt olko luovineet
passiivi: älköön olko luovittu
Potentiaali
Preesens
minä luovinen
sinä luovinet
hän luovinee
me luovinemme
te luovinette
he luovinevat
passiivi: luovittaneen
Preesens (kielteinen)
minä en luovine
sinä et luovine
hän ei luovine
me emme luovine
te ette luovine
he eivät luovine
passiivi: ei luovittane
Perfekti
minä lienen luovinut
sinä lienet luovinut
hän lienee luovinut
me lienemme luovineet
te lienette luovineet
he lienevät luovineet
passiivi: lienee luovittu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene luovinut
sinä et liene luovinut
hän ei liene luovinut
me emme liene luovineet
te ette liene luovineet
he eivät liene luovineet
passiivi: ei liene luovittu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
luovia
Aktiivin partisiippi (preesens)
luoviva
Passiivin partisiippi (preesens)
luovittava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
luovinut
Passiivin partisiippi (perfekti)
luovittu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.