to play or sing cheerfully
Preesens (minä)lurittelen
Imperfekti (minä)lurittelin
Verbin luritella koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä lurittelen
sinä lurittelet
hän lurittelee
me lurittelemme
te lurittelette
he lurittelevat
passiivi: luritellaan
Preesens (kielteinen)
minä en lurittele
sinä et lurittele
hän ei lurittele
me emme lurittele
te ette lurittele
he eivät lurittele
passiivi: ei luritella
Imperfekti
minä lurittelin
sinä lurittelit
hän luritteli
me lurittelimme
te lurittelitte
he lurittelivat
passiivi: luriteltiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en luritellut
sinä et luritellut
hän ei luritellut
me emme luritelleet
te ette luritelleet
he eivät luritelleet
passiivi: ei luriteltu
Perfekti
minä olen luritellut
sinä olet luritellut
hän on luritellut
me olemme luritelleet
te olette luritelleet
he ovat luritelleet
passiivi: on luriteltu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole luritellut
sinä et ole luritellut
hän ei ole luritellut
me emme ole luritelleet
te ette ole luritelleet
he eivät ole luritelleet
passiivi: ei ole luriteltu
Pluskvamperfekti
minä olin luritellut
sinä olit luritellut
hän oli luritellut
me olimme luritelleet
te olitte luritelleet
he olivat luritelleet
passiivi: oli luriteltu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut luritellut
sinä et ollut luritellut
hän ei ollut luritellut
me emme olleet luritelleet
te ette olleet luritelleet
he eivät olleet luritelleet
passiivi: ei ollut luriteltu
Konditionaali
Preesens
minä lurittelisin
sinä lurittelisit
hän lurittelisi
me lurittelisimme
te lurittelisitte
he lurittelisivat
passiivi: luriteltaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en lurittelisi
sinä et lurittelisi
hän ei lurittelisi
me emme lurittelisi
te ette lurittelisi
he eivät lurittelisi
passiivi: ei luriteltaisi
Perfekti
minä olisin luritellut
sinä olisit luritellut
hän olisi luritellut
me olisimme luritelleet
te olisitte luritelleet
he olisivat luritelleet
passiivi: olisi luriteltu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi luritellut
sinä et olisi luritellut
hän ei olisi luritellut
me emme olisi luritelleet
te ette olisi luritelleet
he eivät olisi luritelleet
passiivi: ei olisi luriteltu
Imperatiivi
Preesens
sinä lurittele
hän luritelkoon
me luritelkaamme
te luritelkaa
he luritelkoot
passiivi: luriteltakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä lurittele
hän älköön luritelko
me älkäämme luritelko
te älkää luritelko
he älkööt luritelko
passiivi: älköön luriteltako
Perfekti
hän olkoon luritellut
he olkoot luritelleet
passiivi: olkoon luriteltu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko luritellut
he älkööt olko luritelleet
passiivi: älköön olko luriteltu
Potentiaali
Preesens
minä luritellen
sinä luritellet
hän luritellee
me luritellemme
te luritellette
he luritellevat
passiivi: luriteltaneen
Preesens (kielteinen)
minä en luritelle
sinä et luritelle
hän ei luritelle
me emme luritelle
te ette luritelle
he eivät luritelle
passiivi: ei luriteltane
Perfekti
minä lienen luritellut
sinä lienet luritellut
hän lienee luritellut
me lienemme luritelleet
te lienette luritelleet
he lienevät luritelleet
passiivi: lienee luriteltu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene luritellut
sinä et liene luritellut
hän ei liene luritellut
me emme liene luritelleet
te ette liene luritelleet
he eivät liene luritelleet
passiivi: ei liene luriteltu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
luritella
Aktiivin partisiippi (preesens)
luritteleva
Passiivin partisiippi (preesens)
luriteltava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
luritellut
Passiivin partisiippi (perfekti)
luriteltu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.