to eat using a spoon
Preesens (minä)lusikoin
Imperfekti (minä)lusikoin
Verbin lusikoida koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä lusikoin
sinä lusikoit
hän lusikoi
me lusikoimme
te lusikoitte
he lusikoivat
passiivi: lusikoidaan
Preesens (kielteinen)
minä en lusikoi
sinä et lusikoi
hän ei lusikoi
me emme lusikoi
te ette lusikoi
he eivät lusikoi
passiivi: ei lusikoida
Imperfekti
minä lusikoin
sinä lusikoit
hän lusikoi
me lusikoimme
te lusikoitte
he lusikoivat
passiivi: lusikoitiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en lusikoinut
sinä et lusikoinut
hän ei lusikoinut
me emme lusikoineet
te ette lusikoineet
he eivät lusikoineet
passiivi: ei lusikoitu
Perfekti
minä olen lusikoinut
sinä olet lusikoinut
hän on lusikoinut
me olemme lusikoineet
te olette lusikoineet
he ovat lusikoineet
passiivi: on lusikoitu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole lusikoinut
sinä et ole lusikoinut
hän ei ole lusikoinut
me emme ole lusikoineet
te ette ole lusikoineet
he eivät ole lusikoineet
passiivi: ei ole lusikoitu
Pluskvamperfekti
minä olin lusikoinut
sinä olit lusikoinut
hän oli lusikoinut
me olimme lusikoineet
te olitte lusikoineet
he olivat lusikoineet
passiivi: oli lusikoitu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut lusikoinut
sinä et ollut lusikoinut
hän ei ollut lusikoinut
me emme olleet lusikoineet
te ette olleet lusikoineet
he eivät olleet lusikoineet
passiivi: ei ollut lusikoitu
Konditionaali
Preesens
minä lusikoisin
sinä lusikoisit
hän lusikoisi
me lusikoisimme
te lusikoisitte
he lusikoisivat
passiivi: lusikoitaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en lusikoisi
sinä et lusikoisi
hän ei lusikoisi
me emme lusikoisi
te ette lusikoisi
he eivät lusikoisi
passiivi: ei lusikoitaisi
Perfekti
minä olisin lusikoinut
sinä olisit lusikoinut
hän olisi lusikoinut
me olisimme lusikoineet
te olisitte lusikoineet
he olisivat lusikoineet
passiivi: olisi lusikoitu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi lusikoinut
sinä et olisi lusikoinut
hän ei olisi lusikoinut
me emme olisi lusikoineet
te ette olisi lusikoineet
he eivät olisi lusikoineet
passiivi: ei olisi lusikoitu
Imperatiivi
Preesens
sinä lusikoi
hän lusikoikoon
me lusikoikaamme
te lusikoikaa
he lusikoikoot
passiivi: lusikoitakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä lusikoi
hän älköön lusikoiko
me älkäämme lusikoiko
te älkää lusikoiko
he älkööt lusikoiko
passiivi: älköön lusikoitako
Perfekti
hän olkoon lusikoinut
he olkoot lusikoineet
passiivi: olkoon lusikoitu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko lusikoinut
he älkööt olko lusikoineet
passiivi: älköön olko lusikoitu
Potentiaali
Preesens
minä lusikoinen
sinä lusikoinet
hän lusikoinee
me lusikoinemme
te lusikoinette
he lusikoinevat
passiivi: lusikoitaneen
Preesens (kielteinen)
minä en lusikoine
sinä et lusikoine
hän ei lusikoine
me emme lusikoine
te ette lusikoine
he eivät lusikoine
passiivi: ei lusikoitane
Perfekti
minä lienen lusikoinut
sinä lienet lusikoinut
hän lienee lusikoinut
me lienemme lusikoineet
te lienette lusikoineet
he lienevät lusikoineet
passiivi: lienee lusikoitu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene lusikoinut
sinä et liene lusikoinut
hän ei liene lusikoinut
me emme liene lusikoineet
te ette liene lusikoineet
he eivät liene lusikoineet
passiivi: ei liene lusikoitu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
lusikoida
Aktiivin partisiippi (preesens)
lusikoiva
Passiivin partisiippi (preesens)
lusikoitava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
lusikoinut
Passiivin partisiippi (perfekti)
lusikoitu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.