to drive at full revs, to rev
Preesens (minä)luukutan
Imperfekti (minä)luukutin
Verbin luukuttaa koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä luukutan
sinä luukutat
hän luukuttaa
me luukutamme
te luukutatte
he luukuttavat
passiivi: luukutetaan
Preesens (kielteinen)
minä en luukuta
sinä et luukuta
hän ei luukuta
me emme luukuta
te ette luukuta
he eivät luukuta
passiivi: ei luukuteta
Imperfekti
minä luukutin
sinä luukutit
hän luukutti
me luukutimme
te luukutitte
he luukuttivat
passiivi: luukutettiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en luukuttanut
sinä et luukuttanut
hän ei luukuttanut
me emme luukuttaneet
te ette luukuttaneet
he eivät luukuttaneet
passiivi: ei luukutettu
Perfekti
minä olen luukuttanut
sinä olet luukuttanut
hän on luukuttanut
me olemme luukuttaneet
te olette luukuttaneet
he ovat luukuttaneet
passiivi: on luukutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole luukuttanut
sinä et ole luukuttanut
hän ei ole luukuttanut
me emme ole luukuttaneet
te ette ole luukuttaneet
he eivät ole luukuttaneet
passiivi: ei ole luukutettu
Pluskvamperfekti
minä olin luukuttanut
sinä olit luukuttanut
hän oli luukuttanut
me olimme luukuttaneet
te olitte luukuttaneet
he olivat luukuttaneet
passiivi: oli luukutettu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut luukuttanut
sinä et ollut luukuttanut
hän ei ollut luukuttanut
me emme olleet luukuttaneet
te ette olleet luukuttaneet
he eivät olleet luukuttaneet
passiivi: ei ollut luukutettu
Konditionaali
Preesens
minä luukuttaisin
sinä luukuttaisit
hän luukuttaisi
me luukuttaisimme
te luukuttaisitte
he luukuttaisivat
passiivi: luukutettaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en luukuttaisi
sinä et luukuttaisi
hän ei luukuttaisi
me emme luukuttaisi
te ette luukuttaisi
he eivät luukuttaisi
passiivi: ei luukutettaisi
Perfekti
minä olisin luukuttanut
sinä olisit luukuttanut
hän olisi luukuttanut
me olisimme luukuttaneet
te olisitte luukuttaneet
he olisivat luukuttaneet
passiivi: olisi luukutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi luukuttanut
sinä et olisi luukuttanut
hän ei olisi luukuttanut
me emme olisi luukuttaneet
te ette olisi luukuttaneet
he eivät olisi luukuttaneet
passiivi: ei olisi luukutettu
Imperatiivi
Preesens
sinä luukuta
hän luukuttakoon
me luukuttakaamme
te luukuttakaa
he luukuttakoot
passiivi: luukutettakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä luukuta
hän älköön luukuttako
me älkäämme luukuttako
te älkää luukuttako
he älkööt luukuttako
passiivi: älköön luukutettako
Perfekti
hän olkoon luukuttanut
he olkoot luukuttaneet
passiivi: olkoon luukutettu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko luukuttanut
he älkööt olko luukuttaneet
passiivi: älköön olko luukutettu
Potentiaali
Preesens
minä luukuttanen
sinä luukuttanet
hän luukuttanee
me luukuttanemme
te luukuttanette
he luukuttanevat
passiivi: luukutettaneen
Preesens (kielteinen)
minä en luukuttane
sinä et luukuttane
hän ei luukuttane
me emme luukuttane
te ette luukuttane
he eivät luukuttane
passiivi: ei luukutettane
Perfekti
minä lienen luukuttanut
sinä lienet luukuttanut
hän lienee luukuttanut
me lienemme luukuttaneet
te lienette luukuttaneet
he lienevät luukuttaneet
passiivi: lienee luukutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene luukuttanut
sinä et liene luukuttanut
hän ei liene luukuttanut
me emme liene luukuttaneet
te ette liene luukuttaneet
he eivät liene luukuttaneet
passiivi: ei liene luukutettu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
luukuttaa
Aktiivin partisiippi (preesens)
luukuttava
Passiivin partisiippi (preesens)
luukutettava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
luukuttanut
Passiivin partisiippi (perfekti)
luukutettu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.