to believe, think, suppose, guess (something that one does not know to be true)
Preesens (minä)luulen
Imperfekti (minä)luulin
Verbin luulla koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä luulen
sinä luulet
hän luulee
me luulemme
te luulette
he luulevat
passiivi: luullaan
Preesens (kielteinen)
minä en luule
sinä et luule
hän ei luule
me emme luule
te ette luule
he eivät luule
passiivi: ei luulla
Imperfekti
minä luulin
sinä luulit
hän luuli
me luulimme
te luulitte
he luulivat
passiivi: luultiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en luullut
sinä et luullut
hän ei luullut
me emme luulleet
te ette luulleet
he eivät luulleet
passiivi: ei luultu
Perfekti
minä olen luullut
sinä olet luullut
hän on luullut
me olemme luulleet
te olette luulleet
he ovat luulleet
passiivi: on luultu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole luullut
sinä et ole luullut
hän ei ole luullut
me emme ole luulleet
te ette ole luulleet
he eivät ole luulleet
passiivi: ei ole luultu
Pluskvamperfekti
minä olin luullut
sinä olit luullut
hän oli luullut
me olimme luulleet
te olitte luulleet
he olivat luulleet
passiivi: oli luultu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut luullut
sinä et ollut luullut
hän ei ollut luullut
me emme olleet luulleet
te ette olleet luulleet
he eivät olleet luulleet
passiivi: ei ollut luultu
Konditionaali
Preesens
minä luulisin
sinä luulisit
hän luulisi
me luulisimme
te luulisitte
he luulisivat
passiivi: luultaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en luulisi
sinä et luulisi
hän ei luulisi
me emme luulisi
te ette luulisi
he eivät luulisi
passiivi: ei luultaisi
Perfekti
minä olisin luullut
sinä olisit luullut
hän olisi luullut
me olisimme luulleet
te olisitte luulleet
he olisivat luulleet
passiivi: olisi luultu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi luullut
sinä et olisi luullut
hän ei olisi luullut
me emme olisi luulleet
te ette olisi luulleet
he eivät olisi luulleet
passiivi: ei olisi luultu
Imperatiivi
Preesens
sinä luule
hän luulkoon
me luulkaamme
te luulkaa
he luulkoot
passiivi: luultakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä luule
hän älköön luulko
me älkäämme luulko
te älkää luulko
he älkööt luulko
passiivi: älköön luultako
Perfekti
hän olkoon luullut
he olkoot luulleet
passiivi: olkoon luultu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko luullut
he älkööt olko luulleet
passiivi: älköön olko luultu
Potentiaali
Preesens
minä luullen
sinä luullet
hän luullee
me luullemme
te luullette
he luullevat
passiivi: luultaneen
Preesens (kielteinen)
minä en luulle
sinä et luulle
hän ei luulle
me emme luulle
te ette luulle
he eivät luulle
passiivi: ei luultane
Perfekti
minä lienen luullut
sinä lienet luullut
hän lienee luullut
me lienemme luulleet
te lienette luulleet
he lienevät luulleet
passiivi: lienee luultu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene luullut
sinä et liene luullut
hän ei liene luullut
me emme liene luulleet
te ette liene luulleet
he eivät liene luulleet
passiivi: ei liene luultu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
luulla
Aktiivin partisiippi (preesens)
luuleva
Passiivin partisiippi (preesens)
luultava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
luullut
Passiivin partisiippi (perfekti)
luultu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.