to lurk
Preesens (minä)luuraan
Imperfekti (minä)luurasin
Verbin luurata koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä luuraan
sinä luuraat
hän luuraa
me luuraamme
te luuraatte
he luuraavat
passiivi: luurataan
Preesens (kielteinen)
minä en luuraa
sinä et luuraa
hän ei luuraa
me emme luuraa
te ette luuraa
he eivät luuraa
passiivi: ei luurata
Imperfekti
minä luurasin
sinä luurasit
hän luurasi
me luurasimme
te luurasitte
he luurasivat
passiivi: luurattiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en luurannut
sinä et luurannut
hän ei luurannut
me emme luuranneet
te ette luuranneet
he eivät luuranneet
passiivi: ei luurattu
Perfekti
minä olen luurannut
sinä olet luurannut
hän on luurannut
me olemme luuranneet
te olette luuranneet
he ovat luuranneet
passiivi: on luurattu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole luurannut
sinä et ole luurannut
hän ei ole luurannut
me emme ole luuranneet
te ette ole luuranneet
he eivät ole luuranneet
passiivi: ei ole luurattu
Pluskvamperfekti
minä olin luurannut
sinä olit luurannut
hän oli luurannut
me olimme luuranneet
te olitte luuranneet
he olivat luuranneet
passiivi: oli luurattu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut luurannut
sinä et ollut luurannut
hän ei ollut luurannut
me emme olleet luuranneet
te ette olleet luuranneet
he eivät olleet luuranneet
passiivi: ei ollut luurattu
Konditionaali
Preesens
minä luuraisin
sinä luuraisit
hän luuraisi
me luuraisimme
te luuraisitte
he luuraisivat
passiivi: luurattaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en luuraisi
sinä et luuraisi
hän ei luuraisi
me emme luuraisi
te ette luuraisi
he eivät luuraisi
passiivi: ei luurattaisi
Perfekti
minä olisin luurannut
sinä olisit luurannut
hän olisi luurannut
me olisimme luuranneet
te olisitte luuranneet
he olisivat luuranneet
passiivi: olisi luurattu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi luurannut
sinä et olisi luurannut
hän ei olisi luurannut
me emme olisi luuranneet
te ette olisi luuranneet
he eivät olisi luuranneet
passiivi: ei olisi luurattu
Imperatiivi
Preesens
sinä luuraa
hän luuratkoon
me luuratkaamme
te luuratkaa
he luuratkoot
passiivi: luurattakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä luuraa
hän älköön luuratko
me älkäämme luuratko
te älkää luuratko
he älkööt luuratko
passiivi: älköön luurattako
Perfekti
hän olkoon luurannut
he olkoot luuranneet
passiivi: olkoon luurattu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko luurannut
he älkööt olko luuranneet
passiivi: älköön olko luurattu
Potentiaali
Preesens
minä luurannen
sinä luurannet
hän luurannee
me luurannemme
te luurannette
he luurannevat
passiivi: luurattaneen
Preesens (kielteinen)
minä en luuranne
sinä et luuranne
hän ei luuranne
me emme luuranne
te ette luuranne
he eivät luuranne
passiivi: ei luurattane
Perfekti
minä lienen luurannut
sinä lienet luurannut
hän lienee luurannut
me lienemme luuranneet
te lienette luuranneet
he lienevät luuranneet
passiivi: lienee luurattu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene luurannut
sinä et liene luurannut
hän ei liene luurannut
me emme liene luuranneet
te ette liene luuranneet
he eivät liene luuranneet
passiivi: ei liene luurattu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
luurata
Aktiivin partisiippi (preesens)
luuraava
Passiivin partisiippi (preesens)
luurattava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
luurannut
Passiivin partisiippi (perfekti)
luurattu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.