to ossify (to turn into bone)
Preesens (minä)luudun
Imperfekti (minä)luuduin
Verbin luutua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä luudun
sinä luudut
hän luutuu
me luudumme
te luudutte
he luutuvat
passiivi: luudutaan
Preesens (kielteinen)
minä en luudu
sinä et luudu
hän ei luudu
me emme luudu
te ette luudu
he eivät luudu
passiivi: ei luuduta
Imperfekti
minä luuduin
sinä luuduit
hän luutui
me luuduimme
te luuduitte
he luutuivat
passiivi: luuduttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en luutunut
sinä et luutunut
hän ei luutunut
me emme luutuneet
te ette luutuneet
he eivät luutuneet
passiivi: ei luuduttu
Perfekti
minä olen luutunut
sinä olet luutunut
hän on luutunut
me olemme luutuneet
te olette luutuneet
he ovat luutuneet
passiivi: on luuduttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole luutunut
sinä et ole luutunut
hän ei ole luutunut
me emme ole luutuneet
te ette ole luutuneet
he eivät ole luutuneet
passiivi: ei ole luuduttu
Pluskvamperfekti
minä olin luutunut
sinä olit luutunut
hän oli luutunut
me olimme luutuneet
te olitte luutuneet
he olivat luutuneet
passiivi: oli luuduttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut luutunut
sinä et ollut luutunut
hän ei ollut luutunut
me emme olleet luutuneet
te ette olleet luutuneet
he eivät olleet luutuneet
passiivi: ei ollut luuduttu
Konditionaali
Preesens
minä luutuisin
sinä luutuisit
hän luutuisi
me luutuisimme
te luutuisitte
he luutuisivat
passiivi: luuduttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en luutuisi
sinä et luutuisi
hän ei luutuisi
me emme luutuisi
te ette luutuisi
he eivät luutuisi
passiivi: ei luuduttaisi
Perfekti
minä olisin luutunut
sinä olisit luutunut
hän olisi luutunut
me olisimme luutuneet
te olisitte luutuneet
he olisivat luutuneet
passiivi: olisi luuduttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi luutunut
sinä et olisi luutunut
hän ei olisi luutunut
me emme olisi luutuneet
te ette olisi luutuneet
he eivät olisi luutuneet
passiivi: ei olisi luuduttu
Imperatiivi
Preesens
sinä luudu
hän luutukoon
me luutukaamme
te luutukaa
he luutukoot
passiivi: luuduttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä luudu
hän älköön luutuko
me älkäämme luutuko
te älkää luutuko
he älkööt luutuko
passiivi: älköön luuduttako
Perfekti
hän olkoon luutunut
he olkoot luutuneet
passiivi: olkoon luuduttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko luutunut
he älkööt olko luutuneet
passiivi: älköön olko luuduttu
Potentiaali
Preesens
minä luutunen
sinä luutunet
hän luutunee
me luutunemme
te luutunette
he luutunevat
passiivi: luuduttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en luutune
sinä et luutune
hän ei luutune
me emme luutune
te ette luutune
he eivät luutune
passiivi: ei luuduttane
Perfekti
minä lienen luutunut
sinä lienet luutunut
hän lienee luutunut
me lienemme luutuneet
te lienette luutuneet
he lienevät luutuneet
passiivi: lienee luuduttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene luutunut
sinä et liene luutunut
hän ei liene luutunut
me emme liene luutuneet
te ette liene luutuneet
he eivät liene luutuneet
passiivi: ei liene luuduttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
luutua
Aktiivin partisiippi (preesens)
luutuva
Passiivin partisiippi (preesens)
luuduttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
luutunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
luuduttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.