to cover with marble
Preesens (minä)marmoroin
Imperfekti (minä)marmoroin
Verbin marmoroida koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä marmoroin
sinä marmoroit
hän marmoroi
me marmoroimme
te marmoroitte
he marmoroivat
passiivi: marmoroidaan
Preesens (kielteinen)
minä en marmoroi
sinä et marmoroi
hän ei marmoroi
me emme marmoroi
te ette marmoroi
he eivät marmoroi
passiivi: ei marmoroida
Imperfekti
minä marmoroin
sinä marmoroit
hän marmoroi
me marmoroimme
te marmoroitte
he marmoroivat
passiivi: marmoroitiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en marmoroinut
sinä et marmoroinut
hän ei marmoroinut
me emme marmoroineet
te ette marmoroineet
he eivät marmoroineet
passiivi: ei marmoroitu
Perfekti
minä olen marmoroinut
sinä olet marmoroinut
hän on marmoroinut
me olemme marmoroineet
te olette marmoroineet
he ovat marmoroineet
passiivi: on marmoroitu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole marmoroinut
sinä et ole marmoroinut
hän ei ole marmoroinut
me emme ole marmoroineet
te ette ole marmoroineet
he eivät ole marmoroineet
passiivi: ei ole marmoroitu
Pluskvamperfekti
minä olin marmoroinut
sinä olit marmoroinut
hän oli marmoroinut
me olimme marmoroineet
te olitte marmoroineet
he olivat marmoroineet
passiivi: oli marmoroitu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut marmoroinut
sinä et ollut marmoroinut
hän ei ollut marmoroinut
me emme olleet marmoroineet
te ette olleet marmoroineet
he eivät olleet marmoroineet
passiivi: ei ollut marmoroitu
Konditionaali
Preesens
minä marmoroisin
sinä marmoroisit
hän marmoroisi
me marmoroisimme
te marmoroisitte
he marmoroisivat
passiivi: marmoroitaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en marmoroisi
sinä et marmoroisi
hän ei marmoroisi
me emme marmoroisi
te ette marmoroisi
he eivät marmoroisi
passiivi: ei marmoroitaisi
Perfekti
minä olisin marmoroinut
sinä olisit marmoroinut
hän olisi marmoroinut
me olisimme marmoroineet
te olisitte marmoroineet
he olisivat marmoroineet
passiivi: olisi marmoroitu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi marmoroinut
sinä et olisi marmoroinut
hän ei olisi marmoroinut
me emme olisi marmoroineet
te ette olisi marmoroineet
he eivät olisi marmoroineet
passiivi: ei olisi marmoroitu
Imperatiivi
Preesens
sinä marmoroi
hän marmoroikoon
me marmoroikaamme
te marmoroikaa
he marmoroikoot
passiivi: marmoroitakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä marmoroi
hän älköön marmoroiko
me älkäämme marmoroiko
te älkää marmoroiko
he älkööt marmoroiko
passiivi: älköön marmoroitako
Perfekti
hän olkoon marmoroinut
he olkoot marmoroineet
passiivi: olkoon marmoroitu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko marmoroinut
he älkööt olko marmoroineet
passiivi: älköön olko marmoroitu
Potentiaali
Preesens
minä marmoroinen
sinä marmoroinet
hän marmoroinee
me marmoroinemme
te marmoroinette
he marmoroinevat
passiivi: marmoroitaneen
Preesens (kielteinen)
minä en marmoroine
sinä et marmoroine
hän ei marmoroine
me emme marmoroine
te ette marmoroine
he eivät marmoroine
passiivi: ei marmoroitane
Perfekti
minä lienen marmoroinut
sinä lienet marmoroinut
hän lienee marmoroinut
me lienemme marmoroineet
te lienette marmoroineet
he lienevät marmoroineet
passiivi: lienee marmoroitu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene marmoroinut
sinä et liene marmoroinut
hän ei liene marmoroinut
me emme liene marmoroineet
te ette liene marmoroineet
he eivät liene marmoroineet
passiivi: ei liene marmoroitu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
marmoroida
Aktiivin partisiippi (preesens)
marmoroiva
Passiivin partisiippi (preesens)
marmoroitava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
marmoroinut
Passiivin partisiippi (perfekti)
marmoroitu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.