to become marbled
Preesens (minä)marmoroidun
Imperfekti (minä)marmoroiduin
Verbin marmoroitua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä marmoroidun
sinä marmoroidut
hän marmoroituu
me marmoroidumme
te marmoroidutte
he marmoroituvat
passiivi: marmoroidutaan
Preesens (kielteinen)
minä en marmoroidu
sinä et marmoroidu
hän ei marmoroidu
me emme marmoroidu
te ette marmoroidu
he eivät marmoroidu
passiivi: ei marmoroiduta
Imperfekti
minä marmoroiduin
sinä marmoroiduit
hän marmoroitui
me marmoroiduimme
te marmoroiduitte
he marmoroituivat
passiivi: marmoroiduttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en marmoroitunut
sinä et marmoroitunut
hän ei marmoroitunut
me emme marmoroituneet
te ette marmoroituneet
he eivät marmoroituneet
passiivi: ei marmoroiduttu
Perfekti
minä olen marmoroitunut
sinä olet marmoroitunut
hän on marmoroitunut
me olemme marmoroituneet
te olette marmoroituneet
he ovat marmoroituneet
passiivi: on marmoroiduttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole marmoroitunut
sinä et ole marmoroitunut
hän ei ole marmoroitunut
me emme ole marmoroituneet
te ette ole marmoroituneet
he eivät ole marmoroituneet
passiivi: ei ole marmoroiduttu
Pluskvamperfekti
minä olin marmoroitunut
sinä olit marmoroitunut
hän oli marmoroitunut
me olimme marmoroituneet
te olitte marmoroituneet
he olivat marmoroituneet
passiivi: oli marmoroiduttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut marmoroitunut
sinä et ollut marmoroitunut
hän ei ollut marmoroitunut
me emme olleet marmoroituneet
te ette olleet marmoroituneet
he eivät olleet marmoroituneet
passiivi: ei ollut marmoroiduttu
Konditionaali
Preesens
minä marmoroituisin
sinä marmoroituisit
hän marmoroituisi
me marmoroituisimme
te marmoroituisitte
he marmoroituisivat
passiivi: marmoroiduttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en marmoroituisi
sinä et marmoroituisi
hän ei marmoroituisi
me emme marmoroituisi
te ette marmoroituisi
he eivät marmoroituisi
passiivi: ei marmoroiduttaisi
Perfekti
minä olisin marmoroitunut
sinä olisit marmoroitunut
hän olisi marmoroitunut
me olisimme marmoroituneet
te olisitte marmoroituneet
he olisivat marmoroituneet
passiivi: olisi marmoroiduttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi marmoroitunut
sinä et olisi marmoroitunut
hän ei olisi marmoroitunut
me emme olisi marmoroituneet
te ette olisi marmoroituneet
he eivät olisi marmoroituneet
passiivi: ei olisi marmoroiduttu
Imperatiivi
Preesens
sinä marmoroidu
hän marmoroitukoon
me marmoroitukaamme
te marmoroitukaa
he marmoroitukoot
passiivi: marmoroiduttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä marmoroidu
hän älköön marmoroituko
me älkäämme marmoroituko
te älkää marmoroituko
he älkööt marmoroituko
passiivi: älköön marmoroiduttako
Perfekti
hän olkoon marmoroitunut
he olkoot marmoroituneet
passiivi: olkoon marmoroiduttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko marmoroitunut
he älkööt olko marmoroituneet
passiivi: älköön olko marmoroiduttu
Potentiaali
Preesens
minä marmoroitunen
sinä marmoroitunet
hän marmoroitunee
me marmoroitunemme
te marmoroitunette
he marmoroitunevat
passiivi: marmoroiduttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en marmoroitune
sinä et marmoroitune
hän ei marmoroitune
me emme marmoroitune
te ette marmoroitune
he eivät marmoroitune
passiivi: ei marmoroiduttane
Perfekti
minä lienen marmoroitunut
sinä lienet marmoroitunut
hän lienee marmoroitunut
me lienemme marmoroituneet
te lienette marmoroituneet
he lienevät marmoroituneet
passiivi: lienee marmoroiduttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene marmoroitunut
sinä et liene marmoroitunut
hän ei liene marmoroitunut
me emme liene marmoroituneet
te ette liene marmoroituneet
he eivät liene marmoroituneet
passiivi: ei liene marmoroiduttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
marmoroitua
Aktiivin partisiippi (preesens)
marmoroituva
Passiivin partisiippi (preesens)
marmoroiduttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
marmoroitunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
marmoroiduttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.