to be (photo)copied, be duplicated, be run off; to be mimeographed
Preesens (minä)monistun
Imperfekti (minä)monistuin
Verbin monistua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä monistun
sinä monistut
hän monistuu
me monistumme
te monistutte
he monistuvat
passiivi: monistutaan
Preesens (kielteinen)
minä en monistu
sinä et monistu
hän ei monistu
me emme monistu
te ette monistu
he eivät monistu
passiivi: ei monistuta
Imperfekti
minä monistuin
sinä monistuit
hän monistui
me monistuimme
te monistuitte
he monistuivat
passiivi: monistuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en monistunut
sinä et monistunut
hän ei monistunut
me emme monistuneet
te ette monistuneet
he eivät monistuneet
passiivi: ei monistuttu
Perfekti
minä olen monistunut
sinä olet monistunut
hän on monistunut
me olemme monistuneet
te olette monistuneet
he ovat monistuneet
passiivi: on monistuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole monistunut
sinä et ole monistunut
hän ei ole monistunut
me emme ole monistuneet
te ette ole monistuneet
he eivät ole monistuneet
passiivi: ei ole monistuttu
Pluskvamperfekti
minä olin monistunut
sinä olit monistunut
hän oli monistunut
me olimme monistuneet
te olitte monistuneet
he olivat monistuneet
passiivi: oli monistuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut monistunut
sinä et ollut monistunut
hän ei ollut monistunut
me emme olleet monistuneet
te ette olleet monistuneet
he eivät olleet monistuneet
passiivi: ei ollut monistuttu
Konditionaali
Preesens
minä monistuisin
sinä monistuisit
hän monistuisi
me monistuisimme
te monistuisitte
he monistuisivat
passiivi: monistuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en monistuisi
sinä et monistuisi
hän ei monistuisi
me emme monistuisi
te ette monistuisi
he eivät monistuisi
passiivi: ei monistuttaisi
Perfekti
minä olisin monistunut
sinä olisit monistunut
hän olisi monistunut
me olisimme monistuneet
te olisitte monistuneet
he olisivat monistuneet
passiivi: olisi monistuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi monistunut
sinä et olisi monistunut
hän ei olisi monistunut
me emme olisi monistuneet
te ette olisi monistuneet
he eivät olisi monistuneet
passiivi: ei olisi monistuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä monistu
hän monistukoon
me monistukaamme
te monistukaa
he monistukoot
passiivi: monistuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä monistu
hän älköön monistuko
me älkäämme monistuko
te älkää monistuko
he älkööt monistuko
passiivi: älköön monistuttako
Perfekti
hän olkoon monistunut
he olkoot monistuneet
passiivi: olkoon monistuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko monistunut
he älkööt olko monistuneet
passiivi: älköön olko monistuttu
Potentiaali
Preesens
minä monistunen
sinä monistunet
hän monistunee
me monistunemme
te monistunette
he monistunevat
passiivi: monistuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en monistune
sinä et monistune
hän ei monistune
me emme monistune
te ette monistune
he eivät monistune
passiivi: ei monistuttane
Perfekti
minä lienen monistunut
sinä lienet monistunut
hän lienee monistunut
me lienemme monistuneet
te lienette monistuneet
he lienevät monistuneet
passiivi: lienee monistuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene monistunut
sinä et liene monistunut
hän ei liene monistunut
me emme liene monistuneet
te ette liene monistuneet
he eivät liene monistuneet
passiivi: ei liene monistuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
monistua
Aktiivin partisiippi (preesens)
monistuva
Passiivin partisiippi (preesens)
monistuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
monistunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
monistuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.