to whine (like a cat begging for something)
Preesens (minä)mongun
Imperfekti (minä)monguin
Verbin monkua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä mongun
sinä mongut
hän monkuu
me mongumme
te mongutte
he monkuvat
passiivi: mongutaan
Preesens (kielteinen)
minä en mongu
sinä et mongu
hän ei mongu
me emme mongu
te ette mongu
he eivät mongu
passiivi: ei monguta
Imperfekti
minä monguin
sinä monguit
hän monkui
me monguimme
te monguitte
he monkuivat
passiivi: monguttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en monkunut
sinä et monkunut
hän ei monkunut
me emme monkuneet
te ette monkuneet
he eivät monkuneet
passiivi: ei monguttu
Perfekti
minä olen monkunut
sinä olet monkunut
hän on monkunut
me olemme monkuneet
te olette monkuneet
he ovat monkuneet
passiivi: on monguttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole monkunut
sinä et ole monkunut
hän ei ole monkunut
me emme ole monkuneet
te ette ole monkuneet
he eivät ole monkuneet
passiivi: ei ole monguttu
Pluskvamperfekti
minä olin monkunut
sinä olit monkunut
hän oli monkunut
me olimme monkuneet
te olitte monkuneet
he olivat monkuneet
passiivi: oli monguttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut monkunut
sinä et ollut monkunut
hän ei ollut monkunut
me emme olleet monkuneet
te ette olleet monkuneet
he eivät olleet monkuneet
passiivi: ei ollut monguttu
Konditionaali
Preesens
minä monkuisin
sinä monkuisit
hän monkuisi
me monkuisimme
te monkuisitte
he monkuisivat
passiivi: monguttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en monkuisi
sinä et monkuisi
hän ei monkuisi
me emme monkuisi
te ette monkuisi
he eivät monkuisi
passiivi: ei monguttaisi
Perfekti
minä olisin monkunut
sinä olisit monkunut
hän olisi monkunut
me olisimme monkuneet
te olisitte monkuneet
he olisivat monkuneet
passiivi: olisi monguttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi monkunut
sinä et olisi monkunut
hän ei olisi monkunut
me emme olisi monkuneet
te ette olisi monkuneet
he eivät olisi monkuneet
passiivi: ei olisi monguttu
Imperatiivi
Preesens
sinä mongu
hän monkukoon
me monkukaamme
te monkukaa
he monkukoot
passiivi: monguttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä mongu
hän älköön monkuko
me älkäämme monkuko
te älkää monkuko
he älkööt monkuko
passiivi: älköön monguttako
Perfekti
hän olkoon monkunut
he olkoot monkuneet
passiivi: olkoon monguttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko monkunut
he älkööt olko monkuneet
passiivi: älköön olko monguttu
Potentiaali
Preesens
minä monkunen
sinä monkunet
hän monkunee
me monkunemme
te monkunette
he monkunevat
passiivi: monguttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en monkune
sinä et monkune
hän ei monkune
me emme monkune
te ette monkune
he eivät monkune
passiivi: ei monguttane
Perfekti
minä lienen monkunut
sinä lienet monkunut
hän lienee monkunut
me lienemme monkuneet
te lienette monkuneet
he lienevät monkuneet
passiivi: lienee monguttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene monkunut
sinä et liene monkunut
hän ei liene monkunut
me emme liene monkuneet
te ette liene monkuneet
he eivät liene monkuneet
passiivi: ei liene monguttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
monkua
Aktiivin partisiippi (preesens)
monkuva
Passiivin partisiippi (preesens)
monguttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
monkunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
monguttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.