to diss, to demean, to mock
Preesens (minä)morkkaan
Imperfekti (minä)morkkasin
Verbin morkata koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä morkkaan
sinä morkkaat
hän morkkaa
me morkkaamme
te morkkaatte
he morkkaavat
passiivi: morkataan
Preesens (kielteinen)
minä en morkkaa
sinä et morkkaa
hän ei morkkaa
me emme morkkaa
te ette morkkaa
he eivät morkkaa
passiivi: ei morkata
Imperfekti
minä morkkasin
sinä morkkasit
hän morkkasi
me morkkasimme
te morkkasitte
he morkkasivat
passiivi: morkattiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en morkannut
sinä et morkannut
hän ei morkannut
me emme morkanneet
te ette morkanneet
he eivät morkanneet
passiivi: ei morkattu
Perfekti
minä olen morkannut
sinä olet morkannut
hän on morkannut
me olemme morkanneet
te olette morkanneet
he ovat morkanneet
passiivi: on morkattu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole morkannut
sinä et ole morkannut
hän ei ole morkannut
me emme ole morkanneet
te ette ole morkanneet
he eivät ole morkanneet
passiivi: ei ole morkattu
Pluskvamperfekti
minä olin morkannut
sinä olit morkannut
hän oli morkannut
me olimme morkanneet
te olitte morkanneet
he olivat morkanneet
passiivi: oli morkattu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut morkannut
sinä et ollut morkannut
hän ei ollut morkannut
me emme olleet morkanneet
te ette olleet morkanneet
he eivät olleet morkanneet
passiivi: ei ollut morkattu
Konditionaali
Preesens
minä morkkaisin
sinä morkkaisit
hän morkkaisi
me morkkaisimme
te morkkaisitte
he morkkaisivat
passiivi: morkattaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en morkkaisi
sinä et morkkaisi
hän ei morkkaisi
me emme morkkaisi
te ette morkkaisi
he eivät morkkaisi
passiivi: ei morkattaisi
Perfekti
minä olisin morkannut
sinä olisit morkannut
hän olisi morkannut
me olisimme morkanneet
te olisitte morkanneet
he olisivat morkanneet
passiivi: olisi morkattu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi morkannut
sinä et olisi morkannut
hän ei olisi morkannut
me emme olisi morkanneet
te ette olisi morkanneet
he eivät olisi morkanneet
passiivi: ei olisi morkattu
Imperatiivi
Preesens
sinä morkkaa
hän morkatkoon
me morkatkaamme
te morkatkaa
he morkatkoot
passiivi: morkattakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä morkkaa
hän älköön morkatko
me älkäämme morkatko
te älkää morkatko
he älkööt morkatko
passiivi: älköön morkattako
Perfekti
hän olkoon morkannut
he olkoot morkanneet
passiivi: olkoon morkattu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko morkannut
he älkööt olko morkanneet
passiivi: älköön olko morkattu
Potentiaali
Preesens
minä morkannen
sinä morkannet
hän morkannee
me morkannemme
te morkannette
he morkannevat
passiivi: morkattaneen
Preesens (kielteinen)
minä en morkanne
sinä et morkanne
hän ei morkanne
me emme morkanne
te ette morkanne
he eivät morkanne
passiivi: ei morkattane
Perfekti
minä lienen morkannut
sinä lienet morkannut
hän lienee morkannut
me lienemme morkanneet
te lienette morkanneet
he lienevät morkanneet
passiivi: lienee morkattu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene morkannut
sinä et liene morkannut
hän ei liene morkannut
me emme liene morkanneet
te ette liene morkanneet
he eivät liene morkanneet
passiivi: ei liene morkattu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
morkata
Aktiivin partisiippi (preesens)
morkkaava
Passiivin partisiippi (preesens)
morkattava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
morkannut
Passiivin partisiippi (perfekti)
morkattu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.