to become more lithe
Preesens (minä)norjennun
Imperfekti (minä)norjennuin
Verbin norjentua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä norjennun
sinä norjennut
hän norjentuu
me norjennumme
te norjennutte
he norjentuvat
passiivi: norjennutaan
Preesens (kielteinen)
minä en norjennu
sinä et norjennu
hän ei norjennu
me emme norjennu
te ette norjennu
he eivät norjennu
passiivi: ei norjennuta
Imperfekti
minä norjennuin
sinä norjennuit
hän norjentui
me norjennuimme
te norjennuitte
he norjentuivat
passiivi: norjennuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en norjentunut
sinä et norjentunut
hän ei norjentunut
me emme norjentuneet
te ette norjentuneet
he eivät norjentuneet
passiivi: ei norjennuttu
Perfekti
minä olen norjentunut
sinä olet norjentunut
hän on norjentunut
me olemme norjentuneet
te olette norjentuneet
he ovat norjentuneet
passiivi: on norjennuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole norjentunut
sinä et ole norjentunut
hän ei ole norjentunut
me emme ole norjentuneet
te ette ole norjentuneet
he eivät ole norjentuneet
passiivi: ei ole norjennuttu
Pluskvamperfekti
minä olin norjentunut
sinä olit norjentunut
hän oli norjentunut
me olimme norjentuneet
te olitte norjentuneet
he olivat norjentuneet
passiivi: oli norjennuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut norjentunut
sinä et ollut norjentunut
hän ei ollut norjentunut
me emme olleet norjentuneet
te ette olleet norjentuneet
he eivät olleet norjentuneet
passiivi: ei ollut norjennuttu
Konditionaali
Preesens
minä norjentuisin
sinä norjentuisit
hän norjentuisi
me norjentuisimme
te norjentuisitte
he norjentuisivat
passiivi: norjennuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en norjentuisi
sinä et norjentuisi
hän ei norjentuisi
me emme norjentuisi
te ette norjentuisi
he eivät norjentuisi
passiivi: ei norjennuttaisi
Perfekti
minä olisin norjentunut
sinä olisit norjentunut
hän olisi norjentunut
me olisimme norjentuneet
te olisitte norjentuneet
he olisivat norjentuneet
passiivi: olisi norjennuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi norjentunut
sinä et olisi norjentunut
hän ei olisi norjentunut
me emme olisi norjentuneet
te ette olisi norjentuneet
he eivät olisi norjentuneet
passiivi: ei olisi norjennuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä norjennu
hän norjentukoon
me norjentukaamme
te norjentukaa
he norjentukoot
passiivi: norjennuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä norjennu
hän älköön norjentuko
me älkäämme norjentuko
te älkää norjentuko
he älkööt norjentuko
passiivi: älköön norjennuttako
Perfekti
hän olkoon norjentunut
he olkoot norjentuneet
passiivi: olkoon norjennuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko norjentunut
he älkööt olko norjentuneet
passiivi: älköön olko norjennuttu
Potentiaali
Preesens
minä norjentunen
sinä norjentunet
hän norjentunee
me norjentunemme
te norjentunette
he norjentunevat
passiivi: norjennuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en norjentune
sinä et norjentune
hän ei norjentune
me emme norjentune
te ette norjentune
he eivät norjentune
passiivi: ei norjennuttane
Perfekti
minä lienen norjentunut
sinä lienet norjentunut
hän lienee norjentunut
me lienemme norjentuneet
te lienette norjentuneet
he lienevät norjentuneet
passiivi: lienee norjennuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene norjentunut
sinä et liene norjentunut
hän ei liene norjentunut
me emme liene norjentuneet
te ette liene norjentuneet
he eivät liene norjentuneet
passiivi: ei liene norjennuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
norjentua
Aktiivin partisiippi (preesens)
norjentuva
Passiivin partisiippi (preesens)
norjennuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
norjentunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
norjennuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.