to become more lithe
Preesens (minä)norjenen
Imperfekti (minä)norjenin
Verbin norjeta koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä norjenen
sinä norjenet
hän norjenee
me norjenemme
te norjenette
he norjenevat
passiivi: norjetaan
Preesens (kielteinen)
minä en norjene
sinä et norjene
hän ei norjene
me emme norjene
te ette norjene
he eivät norjene
passiivi: ei norjeta
Imperfekti
minä norjenin
sinä norjenit
hän norjeni
me norjenimme
te norjenitte
he norjenivat
passiivi: norjettiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en norjennut
sinä et norjennut
hän ei norjennut
me emme norjenneet
te ette norjenneet
he eivät norjenneet
passiivi: ei norjettu
Perfekti
minä olen norjennut
sinä olet norjennut
hän on norjennut
me olemme norjenneet
te olette norjenneet
he ovat norjenneet
passiivi: on norjettu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole norjennut
sinä et ole norjennut
hän ei ole norjennut
me emme ole norjenneet
te ette ole norjenneet
he eivät ole norjenneet
passiivi: ei ole norjettu
Pluskvamperfekti
minä olin norjennut
sinä olit norjennut
hän oli norjennut
me olimme norjenneet
te olitte norjenneet
he olivat norjenneet
passiivi: oli norjettu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut norjennut
sinä et ollut norjennut
hän ei ollut norjennut
me emme olleet norjenneet
te ette olleet norjenneet
he eivät olleet norjenneet
passiivi: ei ollut norjettu
Konditionaali
Preesens
minä norjenisin
sinä norjenisit
hän norjenisi
me norjenisimme
te norjenisitte
he norjenisivat
passiivi: norjettaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en norjenisi
sinä et norjenisi
hän ei norjenisi
me emme norjenisi
te ette norjenisi
he eivät norjenisi
passiivi: ei norjettaisi
Perfekti
minä olisin norjennut
sinä olisit norjennut
hän olisi norjennut
me olisimme norjenneet
te olisitte norjenneet
he olisivat norjenneet
passiivi: olisi norjettu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi norjennut
sinä et olisi norjennut
hän ei olisi norjennut
me emme olisi norjenneet
te ette olisi norjenneet
he eivät olisi norjenneet
passiivi: ei olisi norjettu
Imperatiivi
Preesens
sinä norjene
hän norjetkoon
me norjetkaamme
te norjetkaa
he norjetkoot
passiivi: norjettakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä norjene
hän älköön norjetko
me älkäämme norjetko
te älkää norjetko
he älkööt norjetko
passiivi: älköön norjettako
Perfekti
hän olkoon norjennut
he olkoot norjenneet
passiivi: olkoon norjettu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko norjennut
he älkööt olko norjenneet
passiivi: älköön olko norjettu
Potentiaali
Preesens
minä norjennen
sinä norjennet
hän norjennee
me norjennemme
te norjennette
he norjennevat
passiivi: norjettaneen
Preesens (kielteinen)
minä en norjenne
sinä et norjenne
hän ei norjenne
me emme norjenne
te ette norjenne
he eivät norjenne
passiivi: ei norjettane
Perfekti
minä lienen norjennut
sinä lienet norjennut
hän lienee norjennut
me lienemme norjenneet
te lienette norjenneet
he lienevät norjenneet
passiivi: lienee norjettu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene norjennut
sinä et liene norjennut
hän ei liene norjennut
me emme liene norjenneet
te ette liene norjenneet
he eivät liene norjenneet
passiivi: ei liene norjettu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
norjeta
Aktiivin partisiippi (preesens)
norjeneva
Passiivin partisiippi (preesens)
norjettava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
norjennut
Passiivin partisiippi (perfekti)
norjettu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.