to loiter, linger
Preesens (minä)norkoilen
Imperfekti (minä)norkoilin
Verbin norkoilla koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä norkoilen
sinä norkoilet
hän norkoilee
me norkoilemme
te norkoilette
he norkoilevat
passiivi: norkoillaan
Preesens (kielteinen)
minä en norkoile
sinä et norkoile
hän ei norkoile
me emme norkoile
te ette norkoile
he eivät norkoile
passiivi: ei norkoilla
Imperfekti
minä norkoilin
sinä norkoilit
hän norkoili
me norkoilimme
te norkoilitte
he norkoilivat
passiivi: norkoiltiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en norkoillut
sinä et norkoillut
hän ei norkoillut
me emme norkoilleet
te ette norkoilleet
he eivät norkoilleet
passiivi: ei norkoiltu
Perfekti
minä olen norkoillut
sinä olet norkoillut
hän on norkoillut
me olemme norkoilleet
te olette norkoilleet
he ovat norkoilleet
passiivi: on norkoiltu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole norkoillut
sinä et ole norkoillut
hän ei ole norkoillut
me emme ole norkoilleet
te ette ole norkoilleet
he eivät ole norkoilleet
passiivi: ei ole norkoiltu
Pluskvamperfekti
minä olin norkoillut
sinä olit norkoillut
hän oli norkoillut
me olimme norkoilleet
te olitte norkoilleet
he olivat norkoilleet
passiivi: oli norkoiltu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut norkoillut
sinä et ollut norkoillut
hän ei ollut norkoillut
me emme olleet norkoilleet
te ette olleet norkoilleet
he eivät olleet norkoilleet
passiivi: ei ollut norkoiltu
Konditionaali
Preesens
minä norkoilisin
sinä norkoilisit
hän norkoilisi
me norkoilisimme
te norkoilisitte
he norkoilisivat
passiivi: norkoiltaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en norkoilisi
sinä et norkoilisi
hän ei norkoilisi
me emme norkoilisi
te ette norkoilisi
he eivät norkoilisi
passiivi: ei norkoiltaisi
Perfekti
minä olisin norkoillut
sinä olisit norkoillut
hän olisi norkoillut
me olisimme norkoilleet
te olisitte norkoilleet
he olisivat norkoilleet
passiivi: olisi norkoiltu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi norkoillut
sinä et olisi norkoillut
hän ei olisi norkoillut
me emme olisi norkoilleet
te ette olisi norkoilleet
he eivät olisi norkoilleet
passiivi: ei olisi norkoiltu
Imperatiivi
Preesens
sinä norkoile
hän norkoilkoon
me norkoilkaamme
te norkoilkaa
he norkoilkoot
passiivi: norkoiltakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä norkoile
hän älköön norkoilko
me älkäämme norkoilko
te älkää norkoilko
he älkööt norkoilko
passiivi: älköön norkoiltako
Perfekti
hän olkoon norkoillut
he olkoot norkoilleet
passiivi: olkoon norkoiltu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko norkoillut
he älkööt olko norkoilleet
passiivi: älköön olko norkoiltu
Potentiaali
Preesens
minä norkoillen
sinä norkoillet
hän norkoillee
me norkoillemme
te norkoillette
he norkoillevat
passiivi: norkoiltaneen
Preesens (kielteinen)
minä en norkoille
sinä et norkoille
hän ei norkoille
me emme norkoille
te ette norkoille
he eivät norkoille
passiivi: ei norkoiltane
Perfekti
minä lienen norkoillut
sinä lienet norkoillut
hän lienee norkoillut
me lienemme norkoilleet
te lienette norkoilleet
he lienevät norkoilleet
passiivi: lienee norkoiltu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene norkoillut
sinä et liene norkoillut
hän ei liene norkoillut
me emme liene norkoilleet
te ette liene norkoilleet
he eivät liene norkoilleet
passiivi: ei liene norkoiltu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
norkoilla
Aktiivin partisiippi (preesens)
norkoileva
Passiivin partisiippi (preesens)
norkoiltava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
norkoillut
Passiivin partisiippi (perfekti)
norkoiltu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.