to standardise/standardize
Preesens (minä)normitan
Imperfekti (minä)normitin
Verbin normittaa koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä normitan
sinä normitat
hän normittaa
me normitamme
te normitatte
he normittavat
passiivi: normitetaan
Preesens (kielteinen)
minä en normita
sinä et normita
hän ei normita
me emme normita
te ette normita
he eivät normita
passiivi: ei normiteta
Imperfekti
minä normitin
sinä normitit
hän normitti
me normitimme
te normititte
he normittivat
passiivi: normitettiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en normittanut
sinä et normittanut
hän ei normittanut
me emme normittaneet
te ette normittaneet
he eivät normittaneet
passiivi: ei normitettu
Perfekti
minä olen normittanut
sinä olet normittanut
hän on normittanut
me olemme normittaneet
te olette normittaneet
he ovat normittaneet
passiivi: on normitettu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole normittanut
sinä et ole normittanut
hän ei ole normittanut
me emme ole normittaneet
te ette ole normittaneet
he eivät ole normittaneet
passiivi: ei ole normitettu
Pluskvamperfekti
minä olin normittanut
sinä olit normittanut
hän oli normittanut
me olimme normittaneet
te olitte normittaneet
he olivat normittaneet
passiivi: oli normitettu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut normittanut
sinä et ollut normittanut
hän ei ollut normittanut
me emme olleet normittaneet
te ette olleet normittaneet
he eivät olleet normittaneet
passiivi: ei ollut normitettu
Konditionaali
Preesens
minä normittaisin
sinä normittaisit
hän normittaisi
me normittaisimme
te normittaisitte
he normittaisivat
passiivi: normitettaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en normittaisi
sinä et normittaisi
hän ei normittaisi
me emme normittaisi
te ette normittaisi
he eivät normittaisi
passiivi: ei normitettaisi
Perfekti
minä olisin normittanut
sinä olisit normittanut
hän olisi normittanut
me olisimme normittaneet
te olisitte normittaneet
he olisivat normittaneet
passiivi: olisi normitettu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi normittanut
sinä et olisi normittanut
hän ei olisi normittanut
me emme olisi normittaneet
te ette olisi normittaneet
he eivät olisi normittaneet
passiivi: ei olisi normitettu
Imperatiivi
Preesens
sinä normita
hän normittakoon
me normittakaamme
te normittakaa
he normittakoot
passiivi: normitettakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä normita
hän älköön normittako
me älkäämme normittako
te älkää normittako
he älkööt normittako
passiivi: älköön normitettako
Perfekti
hän olkoon normittanut
he olkoot normittaneet
passiivi: olkoon normitettu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko normittanut
he älkööt olko normittaneet
passiivi: älköön olko normitettu
Potentiaali
Preesens
minä normittanen
sinä normittanet
hän normittanee
me normittanemme
te normittanette
he normittanevat
passiivi: normitettaneen
Preesens (kielteinen)
minä en normittane
sinä et normittane
hän ei normittane
me emme normittane
te ette normittane
he eivät normittane
passiivi: ei normitettane
Perfekti
minä lienen normittanut
sinä lienet normittanut
hän lienee normittanut
me lienemme normittaneet
te lienette normittaneet
he lienevät normittaneet
passiivi: lienee normitettu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene normittanut
sinä et liene normittanut
hän ei liene normittanut
me emme liene normittaneet
te ette liene normittaneet
he eivät liene normittaneet
passiivi: ei liene normitettu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
normittaa
Aktiivin partisiippi (preesens)
normittava
Passiivin partisiippi (preesens)
normitettava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
normittanut
Passiivin partisiippi (perfekti)
normitettu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.