to have good luck or fortune; to luck in, luck out
Preesens (minä)onnistan
Imperfekti (minä)onnistin
Verbin onnistaa koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä onnistan
sinä onnistat
hän onnistaa
me onnistamme
te onnistatte
he onnistavat
passiivi: onnistetaan
Preesens (kielteinen)
minä en onnista
sinä et onnista
hän ei onnista
me emme onnista
te ette onnista
he eivät onnista
passiivi: ei onnisteta
Imperfekti
minä onnistin
sinä onnistit
hän onnisti
me onnistimme
te onnistitte
he onnistivat
passiivi: onnistettiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en onnistanut
sinä et onnistanut
hän ei onnistanut
me emme onnistaneet
te ette onnistaneet
he eivät onnistaneet
passiivi: ei onnistettu
Perfekti
minä olen onnistanut
sinä olet onnistanut
hän on onnistanut
me olemme onnistaneet
te olette onnistaneet
he ovat onnistaneet
passiivi: on onnistettu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole onnistanut
sinä et ole onnistanut
hän ei ole onnistanut
me emme ole onnistaneet
te ette ole onnistaneet
he eivät ole onnistaneet
passiivi: ei ole onnistettu
Pluskvamperfekti
minä olin onnistanut
sinä olit onnistanut
hän oli onnistanut
me olimme onnistaneet
te olitte onnistaneet
he olivat onnistaneet
passiivi: oli onnistettu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut onnistanut
sinä et ollut onnistanut
hän ei ollut onnistanut
me emme olleet onnistaneet
te ette olleet onnistaneet
he eivät olleet onnistaneet
passiivi: ei ollut onnistettu
Konditionaali
Preesens
minä onnistaisin
sinä onnistaisit
hän onnistaisi
me onnistaisimme
te onnistaisitte
he onnistaisivat
passiivi: onnistettaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en onnistaisi
sinä et onnistaisi
hän ei onnistaisi
me emme onnistaisi
te ette onnistaisi
he eivät onnistaisi
passiivi: ei onnistettaisi
Perfekti
minä olisin onnistanut
sinä olisit onnistanut
hän olisi onnistanut
me olisimme onnistaneet
te olisitte onnistaneet
he olisivat onnistaneet
passiivi: olisi onnistettu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi onnistanut
sinä et olisi onnistanut
hän ei olisi onnistanut
me emme olisi onnistaneet
te ette olisi onnistaneet
he eivät olisi onnistaneet
passiivi: ei olisi onnistettu
Imperatiivi
Preesens
sinä onnista
hän onnistakoon
me onnistakaamme
te onnistakaa
he onnistakoot
passiivi: onnistettakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä onnista
hän älköön onnistako
me älkäämme onnistako
te älkää onnistako
he älkööt onnistako
passiivi: älköön onnistettako
Perfekti
hän olkoon onnistanut
he olkoot onnistaneet
passiivi: olkoon onnistettu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko onnistanut
he älkööt olko onnistaneet
passiivi: älköön olko onnistettu
Potentiaali
Preesens
minä onnistanen
sinä onnistanet
hän onnistanee
me onnistanemme
te onnistanette
he onnistanevat
passiivi: onnistettaneen
Preesens (kielteinen)
minä en onnistane
sinä et onnistane
hän ei onnistane
me emme onnistane
te ette onnistane
he eivät onnistane
passiivi: ei onnistettane
Perfekti
minä lienen onnistanut
sinä lienet onnistanut
hän lienee onnistanut
me lienemme onnistaneet
te lienette onnistaneet
he lienevät onnistaneet
passiivi: lienee onnistettu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene onnistanut
sinä et liene onnistanut
hän ei liene onnistanut
me emme liene onnistaneet
te ette liene onnistaneet
he eivät liene onnistaneet
passiivi: ei liene onnistettu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
onnistaa
Aktiivin partisiippi (preesens)
onnistava
Passiivin partisiippi (preesens)
onnistettava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
onnistanut
Passiivin partisiippi (perfekti)
onnistettu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.