to sprout
Preesens (minä)orastun
Imperfekti (minä)orastuin
Verbin orastua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä orastun
sinä orastut
hän orastuu
me orastumme
te orastutte
he orastuvat
passiivi: orastutaan
Preesens (kielteinen)
minä en orastu
sinä et orastu
hän ei orastu
me emme orastu
te ette orastu
he eivät orastu
passiivi: ei orastuta
Imperfekti
minä orastuin
sinä orastuit
hän orastui
me orastuimme
te orastuitte
he orastuivat
passiivi: orastuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en orastunut
sinä et orastunut
hän ei orastunut
me emme orastuneet
te ette orastuneet
he eivät orastuneet
passiivi: ei orastuttu
Perfekti
minä olen orastunut
sinä olet orastunut
hän on orastunut
me olemme orastuneet
te olette orastuneet
he ovat orastuneet
passiivi: on orastuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole orastunut
sinä et ole orastunut
hän ei ole orastunut
me emme ole orastuneet
te ette ole orastuneet
he eivät ole orastuneet
passiivi: ei ole orastuttu
Pluskvamperfekti
minä olin orastunut
sinä olit orastunut
hän oli orastunut
me olimme orastuneet
te olitte orastuneet
he olivat orastuneet
passiivi: oli orastuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut orastunut
sinä et ollut orastunut
hän ei ollut orastunut
me emme olleet orastuneet
te ette olleet orastuneet
he eivät olleet orastuneet
passiivi: ei ollut orastuttu
Konditionaali
Preesens
minä orastuisin
sinä orastuisit
hän orastuisi
me orastuisimme
te orastuisitte
he orastuisivat
passiivi: orastuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en orastuisi
sinä et orastuisi
hän ei orastuisi
me emme orastuisi
te ette orastuisi
he eivät orastuisi
passiivi: ei orastuttaisi
Perfekti
minä olisin orastunut
sinä olisit orastunut
hän olisi orastunut
me olisimme orastuneet
te olisitte orastuneet
he olisivat orastuneet
passiivi: olisi orastuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi orastunut
sinä et olisi orastunut
hän ei olisi orastunut
me emme olisi orastuneet
te ette olisi orastuneet
he eivät olisi orastuneet
passiivi: ei olisi orastuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä orastu
hän orastukoon
me orastukaamme
te orastukaa
he orastukoot
passiivi: orastuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä orastu
hän älköön orastuko
me älkäämme orastuko
te älkää orastuko
he älkööt orastuko
passiivi: älköön orastuttako
Perfekti
hän olkoon orastunut
he olkoot orastuneet
passiivi: olkoon orastuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko orastunut
he älkööt olko orastuneet
passiivi: älköön olko orastuttu
Potentiaali
Preesens
minä orastunen
sinä orastunet
hän orastunee
me orastunemme
te orastunette
he orastunevat
passiivi: orastuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en orastune
sinä et orastune
hän ei orastune
me emme orastune
te ette orastune
he eivät orastune
passiivi: ei orastuttane
Perfekti
minä lienen orastunut
sinä lienet orastunut
hän lienee orastunut
me lienemme orastuneet
te lienette orastuneet
he lienevät orastuneet
passiivi: lienee orastuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene orastunut
sinä et liene orastunut
hän ei liene orastunut
me emme liene orastuneet
te ette liene orastuneet
he eivät liene orastuneet
passiivi: ei liene orastuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
orastua
Aktiivin partisiippi (preesens)
orastuva
Passiivin partisiippi (preesens)
orastuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
orastunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
orastuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.