alternative form of lankata
Preesens (minä)plankkaan
Imperfekti (minä)plankkasin
Verbin plankata koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä plankkaan
sinä plankkaat
hän plankkaa
me plankkaamme
te plankkaatte
he plankkaavat
passiivi: plankataan
Preesens (kielteinen)
minä en plankkaa
sinä et plankkaa
hän ei plankkaa
me emme plankkaa
te ette plankkaa
he eivät plankkaa
passiivi: ei plankata
Imperfekti
minä plankkasin
sinä plankkasit
hän plankkasi
me plankkasimme
te plankkasitte
he plankkasivat
passiivi: plankattiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en plankannut
sinä et plankannut
hän ei plankannut
me emme plankanneet
te ette plankanneet
he eivät plankanneet
passiivi: ei plankattu
Perfekti
minä olen plankannut
sinä olet plankannut
hän on plankannut
me olemme plankanneet
te olette plankanneet
he ovat plankanneet
passiivi: on plankattu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole plankannut
sinä et ole plankannut
hän ei ole plankannut
me emme ole plankanneet
te ette ole plankanneet
he eivät ole plankanneet
passiivi: ei ole plankattu
Pluskvamperfekti
minä olin plankannut
sinä olit plankannut
hän oli plankannut
me olimme plankanneet
te olitte plankanneet
he olivat plankanneet
passiivi: oli plankattu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut plankannut
sinä et ollut plankannut
hän ei ollut plankannut
me emme olleet plankanneet
te ette olleet plankanneet
he eivät olleet plankanneet
passiivi: ei ollut plankattu
Konditionaali
Preesens
minä plankkaisin
sinä plankkaisit
hän plankkaisi
me plankkaisimme
te plankkaisitte
he plankkaisivat
passiivi: plankattaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en plankkaisi
sinä et plankkaisi
hän ei plankkaisi
me emme plankkaisi
te ette plankkaisi
he eivät plankkaisi
passiivi: ei plankattaisi
Perfekti
minä olisin plankannut
sinä olisit plankannut
hän olisi plankannut
me olisimme plankanneet
te olisitte plankanneet
he olisivat plankanneet
passiivi: olisi plankattu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi plankannut
sinä et olisi plankannut
hän ei olisi plankannut
me emme olisi plankanneet
te ette olisi plankanneet
he eivät olisi plankanneet
passiivi: ei olisi plankattu
Imperatiivi
Preesens
sinä plankkaa
hän plankatkoon
me plankatkaamme
te plankatkaa
he plankatkoot
passiivi: plankattakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä plankkaa
hän älköön plankatko
me älkäämme plankatko
te älkää plankatko
he älkööt plankatko
passiivi: älköön plankattako
Perfekti
hän olkoon plankannut
he olkoot plankanneet
passiivi: olkoon plankattu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko plankannut
he älkööt olko plankanneet
passiivi: älköön olko plankattu
Potentiaali
Preesens
minä plankannen
sinä plankannet
hän plankannee
me plankannemme
te plankannette
he plankannevat
passiivi: plankattaneen
Preesens (kielteinen)
minä en plankanne
sinä et plankanne
hän ei plankanne
me emme plankanne
te ette plankanne
he eivät plankanne
passiivi: ei plankattane
Perfekti
minä lienen plankannut
sinä lienet plankannut
hän lienee plankannut
me lienemme plankanneet
te lienette plankanneet
he lienevät plankanneet
passiivi: lienee plankattu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene plankannut
sinä et liene plankannut
hän ei liene plankannut
me emme liene plankanneet
te ette liene plankanneet
he eivät liene plankanneet
passiivi: ei liene plankattu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
plankata
Aktiivin partisiippi (preesens)
plankkaava
Passiivin partisiippi (preesens)
plankattava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
plankannut
Passiivin partisiippi (perfekti)
plankattu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.