to protrude, bulge outward
Preesens (minä)pullistun
Imperfekti (minä)pullistuin
Verbin pullistua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä pullistun
sinä pullistut
hän pullistuu
me pullistumme
te pullistutte
he pullistuvat
passiivi: pullistutaan
Preesens (kielteinen)
minä en pullistu
sinä et pullistu
hän ei pullistu
me emme pullistu
te ette pullistu
he eivät pullistu
passiivi: ei pullistuta
Imperfekti
minä pullistuin
sinä pullistuit
hän pullistui
me pullistuimme
te pullistuitte
he pullistuivat
passiivi: pullistuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en pullistunut
sinä et pullistunut
hän ei pullistunut
me emme pullistuneet
te ette pullistuneet
he eivät pullistuneet
passiivi: ei pullistuttu
Perfekti
minä olen pullistunut
sinä olet pullistunut
hän on pullistunut
me olemme pullistuneet
te olette pullistuneet
he ovat pullistuneet
passiivi: on pullistuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole pullistunut
sinä et ole pullistunut
hän ei ole pullistunut
me emme ole pullistuneet
te ette ole pullistuneet
he eivät ole pullistuneet
passiivi: ei ole pullistuttu
Pluskvamperfekti
minä olin pullistunut
sinä olit pullistunut
hän oli pullistunut
me olimme pullistuneet
te olitte pullistuneet
he olivat pullistuneet
passiivi: oli pullistuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut pullistunut
sinä et ollut pullistunut
hän ei ollut pullistunut
me emme olleet pullistuneet
te ette olleet pullistuneet
he eivät olleet pullistuneet
passiivi: ei ollut pullistuttu
Konditionaali
Preesens
minä pullistuisin
sinä pullistuisit
hän pullistuisi
me pullistuisimme
te pullistuisitte
he pullistuisivat
passiivi: pullistuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en pullistuisi
sinä et pullistuisi
hän ei pullistuisi
me emme pullistuisi
te ette pullistuisi
he eivät pullistuisi
passiivi: ei pullistuttaisi
Perfekti
minä olisin pullistunut
sinä olisit pullistunut
hän olisi pullistunut
me olisimme pullistuneet
te olisitte pullistuneet
he olisivat pullistuneet
passiivi: olisi pullistuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi pullistunut
sinä et olisi pullistunut
hän ei olisi pullistunut
me emme olisi pullistuneet
te ette olisi pullistuneet
he eivät olisi pullistuneet
passiivi: ei olisi pullistuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä pullistu
hän pullistukoon
me pullistukaamme
te pullistukaa
he pullistukoot
passiivi: pullistuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä pullistu
hän älköön pullistuko
me älkäämme pullistuko
te älkää pullistuko
he älkööt pullistuko
passiivi: älköön pullistuttako
Perfekti
hän olkoon pullistunut
he olkoot pullistuneet
passiivi: olkoon pullistuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko pullistunut
he älkööt olko pullistuneet
passiivi: älköön olko pullistuttu
Potentiaali
Preesens
minä pullistunen
sinä pullistunet
hän pullistunee
me pullistunemme
te pullistunette
he pullistunevat
passiivi: pullistuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en pullistune
sinä et pullistune
hän ei pullistune
me emme pullistune
te ette pullistune
he eivät pullistune
passiivi: ei pullistuttane
Perfekti
minä lienen pullistunut
sinä lienet pullistunut
hän lienee pullistunut
me lienemme pullistuneet
te lienette pullistuneet
he lienevät pullistuneet
passiivi: lienee pullistuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene pullistunut
sinä et liene pullistunut
hän ei liene pullistunut
me emme liene pullistuneet
te ette liene pullistuneet
he eivät liene pullistuneet
passiivi: ei liene pullistuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
pullistua
Aktiivin partisiippi (preesens)
pullistuva
Passiivin partisiippi (preesens)
pullistuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
pullistunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
pullistuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.