to break
Preesens (minä)rikun
Imperfekti (minä)rikuin
Verbin rikkua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä rikun
sinä rikut
hän rikkuu
me rikumme
te rikutte
he rikkuvat
passiivi: rikutaan
Preesens (kielteinen)
minä en riku
sinä et riku
hän ei riku
me emme riku
te ette riku
he eivät riku
passiivi: ei rikuta
Imperfekti
minä rikuin
sinä rikuit
hän rikkui
me rikuimme
te rikuitte
he rikkuivat
passiivi: rikuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en rikkunut
sinä et rikkunut
hän ei rikkunut
me emme rikkuneet
te ette rikkuneet
he eivät rikkuneet
passiivi: ei rikuttu
Perfekti
minä olen rikkunut
sinä olet rikkunut
hän on rikkunut
me olemme rikkuneet
te olette rikkuneet
he ovat rikkuneet
passiivi: on rikuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole rikkunut
sinä et ole rikkunut
hän ei ole rikkunut
me emme ole rikkuneet
te ette ole rikkuneet
he eivät ole rikkuneet
passiivi: ei ole rikuttu
Pluskvamperfekti
minä olin rikkunut
sinä olit rikkunut
hän oli rikkunut
me olimme rikkuneet
te olitte rikkuneet
he olivat rikkuneet
passiivi: oli rikuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut rikkunut
sinä et ollut rikkunut
hän ei ollut rikkunut
me emme olleet rikkuneet
te ette olleet rikkuneet
he eivät olleet rikkuneet
passiivi: ei ollut rikuttu
Konditionaali
Preesens
minä rikkuisin
sinä rikkuisit
hän rikkuisi
me rikkuisimme
te rikkuisitte
he rikkuisivat
passiivi: rikuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en rikkuisi
sinä et rikkuisi
hän ei rikkuisi
me emme rikkuisi
te ette rikkuisi
he eivät rikkuisi
passiivi: ei rikuttaisi
Perfekti
minä olisin rikkunut
sinä olisit rikkunut
hän olisi rikkunut
me olisimme rikkuneet
te olisitte rikkuneet
he olisivat rikkuneet
passiivi: olisi rikuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi rikkunut
sinä et olisi rikkunut
hän ei olisi rikkunut
me emme olisi rikkuneet
te ette olisi rikkuneet
he eivät olisi rikkuneet
passiivi: ei olisi rikuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä riku
hän rikkukoon
me rikkukaamme
te rikkukaa
he rikkukoot
passiivi: rikuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä riku
hän älköön rikkuko
me älkäämme rikkuko
te älkää rikkuko
he älkööt rikkuko
passiivi: älköön rikuttako
Perfekti
hän olkoon rikkunut
he olkoot rikkuneet
passiivi: olkoon rikuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko rikkunut
he älkööt olko rikkuneet
passiivi: älköön olko rikuttu
Potentiaali
Preesens
minä rikkunen
sinä rikkunet
hän rikkunee
me rikkunemme
te rikkunette
he rikkunevat
passiivi: rikuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en rikkune
sinä et rikkune
hän ei rikkune
me emme rikkune
te ette rikkune
he eivät rikkune
passiivi: ei rikuttane
Perfekti
minä lienen rikkunut
sinä lienet rikkunut
hän lienee rikkunut
me lienemme rikkuneet
te lienette rikkuneet
he lienevät rikkuneet
passiivi: lienee rikuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene rikkunut
sinä et liene rikkunut
hän ei liene rikkunut
me emme liene rikkuneet
te ette liene rikkuneet
he eivät liene rikkuneet
passiivi: ei liene rikuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
rikkua
Aktiivin partisiippi (preesens)
rikkuva
Passiivin partisiippi (preesens)
rikuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
rikkunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
rikuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.