Verbin rippua taivutus

Suomen verbin kaikki muodot.

rippua
alternative form of riippua
Kotus 52*B/sanoa
pp–p gradation
Preesens (minä)ripun
Imperfekti (minä)ripuin
Verbin rippua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.

Indikatiivi

Preesens

minä ripun
sinä riput
hän rippuu
me ripumme
te riputte
he rippuvat
passiivi: riputaan

Preesens (kielteinen)

minä en ripu
sinä et ripu
hän ei ripu
me emme ripu
te ette ripu
he eivät ripu
passiivi: ei riputa

Imperfekti

minä ripuin
sinä ripuit
hän rippui
me ripuimme
te ripuitte
he rippuivat
passiivi: riputtiin

Imperfekti (kielteinen)

minä en rippunut
sinä et rippunut
hän ei rippunut
me emme rippuneet
te ette rippuneet
he eivät rippuneet
passiivi: ei riputtu

Perfekti

minä olen rippunut
sinä olet rippunut
hän on rippunut
me olemme rippuneet
te olette rippuneet
he ovat rippuneet
passiivi: on riputtu

Perfekti (kielteinen)

minä en ole rippunut
sinä et ole rippunut
hän ei ole rippunut
me emme ole rippuneet
te ette ole rippuneet
he eivät ole rippuneet
passiivi: ei ole riputtu

Pluskvamperfekti

minä olin rippunut
sinä olit rippunut
hän oli rippunut
me olimme rippuneet
te olitte rippuneet
he olivat rippuneet
passiivi: oli riputtu

Pluskvamperfekti (kielteinen)

minä en ollut rippunut
sinä et ollut rippunut
hän ei ollut rippunut
me emme olleet rippuneet
te ette olleet rippuneet
he eivät olleet rippuneet
passiivi: ei ollut riputtu

Konditionaali

Preesens

minä rippuisin
sinä rippuisit
hän rippuisi
me rippuisimme
te rippuisitte
he rippuisivat
passiivi: riputtaisiin

Preesens (kielteinen)

minä en rippuisi
sinä et rippuisi
hän ei rippuisi
me emme rippuisi
te ette rippuisi
he eivät rippuisi
passiivi: ei riputtaisi

Perfekti

minä olisin rippunut
sinä olisit rippunut
hän olisi rippunut
me olisimme rippuneet
te olisitte rippuneet
he olisivat rippuneet
passiivi: olisi riputtu

Perfekti (kielteinen)

minä en olisi rippunut
sinä et olisi rippunut
hän ei olisi rippunut
me emme olisi rippuneet
te ette olisi rippuneet
he eivät olisi rippuneet
passiivi: ei olisi riputtu

Imperatiivi

Preesens

sinä ripu
hän rippukoon
me rippukaamme
te rippukaa
he rippukoot
passiivi: riputtakoon

Preesens (kielteinen)

sinä älä ripu
hän älköön rippuko
me älkäämme rippuko
te älkää rippuko
he älkööt rippuko
passiivi: älköön riputtako

Perfekti

hän olkoon rippunut
he olkoot rippuneet
passiivi: olkoon riputtu

Perfekti (kielteinen)

hän älköön olko rippunut
he älkööt olko rippuneet
passiivi: älköön olko riputtu

Potentiaali

Preesens

minä rippunen
sinä rippunet
hän rippunee
me rippunemme
te rippunette
he rippunevat
passiivi: riputtaneen

Preesens (kielteinen)

minä en rippune
sinä et rippune
hän ei rippune
me emme rippune
te ette rippune
he eivät rippune
passiivi: ei riputtane

Perfekti

minä lienen rippunut
sinä lienet rippunut
hän lienee rippunut
me lienemme rippuneet
te lienette rippuneet
he lienevät rippuneet
passiivi: lienee riputtu

Perfekti (kielteinen)

minä en liene rippunut
sinä et liene rippunut
hän ei liene rippunut
me emme liene rippuneet
te ette liene rippuneet
he eivät liene rippuneet
passiivi: ei liene riputtu

Nominaalimuodot

Infinitiivi

rippua

Aktiivin partisiippi (preesens)

rippuva

Passiivin partisiippi (preesens)

riputtava

Aktiivin partisiippi (perfekti)

rippunut

Passiivin partisiippi (perfekti)

riputtu

Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.