to mangle, mutilate, maul
Preesens (minä)ruhjon
Imperfekti (minä)ruhjoin
Verbin ruhjoa koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä ruhjon
sinä ruhjot
hän ruhjoo
me ruhjomme
te ruhjotte
he ruhjovat
passiivi: ruhjotaan
Preesens (kielteinen)
minä en ruhjo
sinä et ruhjo
hän ei ruhjo
me emme ruhjo
te ette ruhjo
he eivät ruhjo
passiivi: ei ruhjota
Imperfekti
minä ruhjoin
sinä ruhjoit
hän ruhjoi
me ruhjoimme
te ruhjoitte
he ruhjoivat
passiivi: ruhjottiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en ruhjonut
sinä et ruhjonut
hän ei ruhjonut
me emme ruhjoneet
te ette ruhjoneet
he eivät ruhjoneet
passiivi: ei ruhjottu
Perfekti
minä olen ruhjonut
sinä olet ruhjonut
hän on ruhjonut
me olemme ruhjoneet
te olette ruhjoneet
he ovat ruhjoneet
passiivi: on ruhjottu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole ruhjonut
sinä et ole ruhjonut
hän ei ole ruhjonut
me emme ole ruhjoneet
te ette ole ruhjoneet
he eivät ole ruhjoneet
passiivi: ei ole ruhjottu
Pluskvamperfekti
minä olin ruhjonut
sinä olit ruhjonut
hän oli ruhjonut
me olimme ruhjoneet
te olitte ruhjoneet
he olivat ruhjoneet
passiivi: oli ruhjottu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut ruhjonut
sinä et ollut ruhjonut
hän ei ollut ruhjonut
me emme olleet ruhjoneet
te ette olleet ruhjoneet
he eivät olleet ruhjoneet
passiivi: ei ollut ruhjottu
Konditionaali
Preesens
minä ruhjoisin
sinä ruhjoisit
hän ruhjoisi
me ruhjoisimme
te ruhjoisitte
he ruhjoisivat
passiivi: ruhjottaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en ruhjoisi
sinä et ruhjoisi
hän ei ruhjoisi
me emme ruhjoisi
te ette ruhjoisi
he eivät ruhjoisi
passiivi: ei ruhjottaisi
Perfekti
minä olisin ruhjonut
sinä olisit ruhjonut
hän olisi ruhjonut
me olisimme ruhjoneet
te olisitte ruhjoneet
he olisivat ruhjoneet
passiivi: olisi ruhjottu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi ruhjonut
sinä et olisi ruhjonut
hän ei olisi ruhjonut
me emme olisi ruhjoneet
te ette olisi ruhjoneet
he eivät olisi ruhjoneet
passiivi: ei olisi ruhjottu
Imperatiivi
Preesens
sinä ruhjo
hän ruhjokoon
me ruhjokaamme
te ruhjokaa
he ruhjokoot
passiivi: ruhjottakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä ruhjo
hän älköön ruhjoko
me älkäämme ruhjoko
te älkää ruhjoko
he älkööt ruhjoko
passiivi: älköön ruhjottako
Perfekti
hän olkoon ruhjonut
he olkoot ruhjoneet
passiivi: olkoon ruhjottu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko ruhjonut
he älkööt olko ruhjoneet
passiivi: älköön olko ruhjottu
Potentiaali
Preesens
minä ruhjonen
sinä ruhjonet
hän ruhjonee
me ruhjonemme
te ruhjonette
he ruhjonevat
passiivi: ruhjottaneen
Preesens (kielteinen)
minä en ruhjone
sinä et ruhjone
hän ei ruhjone
me emme ruhjone
te ette ruhjone
he eivät ruhjone
passiivi: ei ruhjottane
Perfekti
minä lienen ruhjonut
sinä lienet ruhjonut
hän lienee ruhjonut
me lienemme ruhjoneet
te lienette ruhjoneet
he lienevät ruhjoneet
passiivi: lienee ruhjottu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene ruhjonut
sinä et liene ruhjonut
hän ei liene ruhjonut
me emme liene ruhjoneet
te ette liene ruhjoneet
he eivät liene ruhjoneet
passiivi: ei liene ruhjottu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
ruhjoa
Aktiivin partisiippi (preesens)
ruhjova
Passiivin partisiippi (preesens)
ruhjottava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
ruhjonut
Passiivin partisiippi (perfekti)
ruhjottu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.