alternative form of ruhjoutua
Preesens (minä)ruhjoonnun
Imperfekti (minä)ruhjoonnuin
Verbin ruhjoontua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä ruhjoonnun
sinä ruhjoonnut
hän ruhjoontuu
me ruhjoonnumme
te ruhjoonnutte
he ruhjoontuvat
passiivi: ruhjoonnutaan
Preesens (kielteinen)
minä en ruhjoonnu
sinä et ruhjoonnu
hän ei ruhjoonnu
me emme ruhjoonnu
te ette ruhjoonnu
he eivät ruhjoonnu
passiivi: ei ruhjoonnuta
Imperfekti
minä ruhjoonnuin
sinä ruhjoonnuit
hän ruhjoontui
me ruhjoonnuimme
te ruhjoonnuitte
he ruhjoontuivat
passiivi: ruhjoonnuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en ruhjoontunut
sinä et ruhjoontunut
hän ei ruhjoontunut
me emme ruhjoontuneet
te ette ruhjoontuneet
he eivät ruhjoontuneet
passiivi: ei ruhjoonnuttu
Perfekti
minä olen ruhjoontunut
sinä olet ruhjoontunut
hän on ruhjoontunut
me olemme ruhjoontuneet
te olette ruhjoontuneet
he ovat ruhjoontuneet
passiivi: on ruhjoonnuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole ruhjoontunut
sinä et ole ruhjoontunut
hän ei ole ruhjoontunut
me emme ole ruhjoontuneet
te ette ole ruhjoontuneet
he eivät ole ruhjoontuneet
passiivi: ei ole ruhjoonnuttu
Pluskvamperfekti
minä olin ruhjoontunut
sinä olit ruhjoontunut
hän oli ruhjoontunut
me olimme ruhjoontuneet
te olitte ruhjoontuneet
he olivat ruhjoontuneet
passiivi: oli ruhjoonnuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut ruhjoontunut
sinä et ollut ruhjoontunut
hän ei ollut ruhjoontunut
me emme olleet ruhjoontuneet
te ette olleet ruhjoontuneet
he eivät olleet ruhjoontuneet
passiivi: ei ollut ruhjoonnuttu
Konditionaali
Preesens
minä ruhjoontuisin
sinä ruhjoontuisit
hän ruhjoontuisi
me ruhjoontuisimme
te ruhjoontuisitte
he ruhjoontuisivat
passiivi: ruhjoonnuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en ruhjoontuisi
sinä et ruhjoontuisi
hän ei ruhjoontuisi
me emme ruhjoontuisi
te ette ruhjoontuisi
he eivät ruhjoontuisi
passiivi: ei ruhjoonnuttaisi
Perfekti
minä olisin ruhjoontunut
sinä olisit ruhjoontunut
hän olisi ruhjoontunut
me olisimme ruhjoontuneet
te olisitte ruhjoontuneet
he olisivat ruhjoontuneet
passiivi: olisi ruhjoonnuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi ruhjoontunut
sinä et olisi ruhjoontunut
hän ei olisi ruhjoontunut
me emme olisi ruhjoontuneet
te ette olisi ruhjoontuneet
he eivät olisi ruhjoontuneet
passiivi: ei olisi ruhjoonnuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä ruhjoonnu
hän ruhjoontukoon
me ruhjoontukaamme
te ruhjoontukaa
he ruhjoontukoot
passiivi: ruhjoonnuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä ruhjoonnu
hän älköön ruhjoontuko
me älkäämme ruhjoontuko
te älkää ruhjoontuko
he älkööt ruhjoontuko
passiivi: älköön ruhjoonnuttako
Perfekti
hän olkoon ruhjoontunut
he olkoot ruhjoontuneet
passiivi: olkoon ruhjoonnuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko ruhjoontunut
he älkööt olko ruhjoontuneet
passiivi: älköön olko ruhjoonnuttu
Potentiaali
Preesens
minä ruhjoontunen
sinä ruhjoontunet
hän ruhjoontunee
me ruhjoontunemme
te ruhjoontunette
he ruhjoontunevat
passiivi: ruhjoonnuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en ruhjoontune
sinä et ruhjoontune
hän ei ruhjoontune
me emme ruhjoontune
te ette ruhjoontune
he eivät ruhjoontune
passiivi: ei ruhjoonnuttane
Perfekti
minä lienen ruhjoontunut
sinä lienet ruhjoontunut
hän lienee ruhjoontunut
me lienemme ruhjoontuneet
te lienette ruhjoontuneet
he lienevät ruhjoontuneet
passiivi: lienee ruhjoonnuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene ruhjoontunut
sinä et liene ruhjoontunut
hän ei liene ruhjoontunut
me emme liene ruhjoontuneet
te ette liene ruhjoontuneet
he eivät liene ruhjoontuneet
passiivi: ei liene ruhjoonnuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
ruhjoontua
Aktiivin partisiippi (preesens)
ruhjoontuva
Passiivin partisiippi (preesens)
ruhjoonnuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
ruhjoontunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
ruhjoonnuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.