to excrete watery feces; to have diarrhea
Preesens (minä)ruikkuan
Imperfekti (minä)ruikkusin
Verbin ruikuta koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä ruikkuan
sinä ruikkuat
hän ruikkuaa
me ruikkuamme
te ruikkuatte
he ruikkuavat
passiivi: ruikutaan
Preesens (kielteinen)
minä en ruikkua
sinä et ruikkua
hän ei ruikkua
me emme ruikkua
te ette ruikkua
he eivät ruikkua
passiivi: ei ruikuta
Imperfekti
minä ruikkusin
sinä ruikkusit
hän ruikkusi
me ruikkusimme
te ruikkusitte
he ruikkusivat
passiivi: ruikuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en ruikunnut
sinä et ruikunnut
hän ei ruikunnut
me emme ruikunneet
te ette ruikunneet
he eivät ruikunneet
passiivi: ei ruikuttu
Perfekti
minä olen ruikunnut
sinä olet ruikunnut
hän on ruikunnut
me olemme ruikunneet
te olette ruikunneet
he ovat ruikunneet
passiivi: on ruikuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole ruikunnut
sinä et ole ruikunnut
hän ei ole ruikunnut
me emme ole ruikunneet
te ette ole ruikunneet
he eivät ole ruikunneet
passiivi: ei ole ruikuttu
Pluskvamperfekti
minä olin ruikunnut
sinä olit ruikunnut
hän oli ruikunnut
me olimme ruikunneet
te olitte ruikunneet
he olivat ruikunneet
passiivi: oli ruikuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut ruikunnut
sinä et ollut ruikunnut
hän ei ollut ruikunnut
me emme olleet ruikunneet
te ette olleet ruikunneet
he eivät olleet ruikunneet
passiivi: ei ollut ruikuttu
Konditionaali
Preesens
minä ruikkuaisin
sinä ruikkuaisit
hän ruikkuaisi
me ruikkuaisimme
te ruikkuaisitte
he ruikkuaisivat
passiivi: ruikuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en ruikkuaisi
sinä et ruikkuaisi
hän ei ruikkuaisi
me emme ruikkuaisi
te ette ruikkuaisi
he eivät ruikkuaisi
passiivi: ei ruikuttaisi
Perfekti
minä olisin ruikunnut
sinä olisit ruikunnut
hän olisi ruikunnut
me olisimme ruikunneet
te olisitte ruikunneet
he olisivat ruikunneet
passiivi: olisi ruikuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi ruikunnut
sinä et olisi ruikunnut
hän ei olisi ruikunnut
me emme olisi ruikunneet
te ette olisi ruikunneet
he eivät olisi ruikunneet
passiivi: ei olisi ruikuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä ruikkua
hän ruikutkoon
me ruikutkaamme
te ruikutkaa
he ruikutkoot
passiivi: ruikuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä ruikkua
hän älköön ruikutko
me älkäämme ruikutko
te älkää ruikutko
he älkööt ruikutko
passiivi: älköön ruikuttako
Perfekti
hän olkoon ruikunnut
he olkoot ruikunneet
passiivi: olkoon ruikuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko ruikunnut
he älkööt olko ruikunneet
passiivi: älköön olko ruikuttu
Potentiaali
Preesens
minä ruikunnen
sinä ruikunnet
hän ruikunnee
me ruikunnemme
te ruikunnette
he ruikunnevat
passiivi: ruikuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en ruikunne
sinä et ruikunne
hän ei ruikunne
me emme ruikunne
te ette ruikunne
he eivät ruikunne
passiivi: ei ruikuttane
Perfekti
minä lienen ruikunnut
sinä lienet ruikunnut
hän lienee ruikunnut
me lienemme ruikunneet
te lienette ruikunneet
he lienevät ruikunneet
passiivi: lienee ruikuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene ruikunnut
sinä et liene ruikunnut
hän ei liene ruikunnut
me emme liene ruikunneet
te ette liene ruikunneet
he eivät liene ruikunneet
passiivi: ei liene ruikuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
ruikuta
Aktiivin partisiippi (preesens)
ruikkuava
Passiivin partisiippi (preesens)
ruikuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
ruikunnut
Passiivin partisiippi (perfekti)
ruikuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.