to whine (negative connotation)
Preesens (minä)ruikutan
Imperfekti (minä)ruikutin
Verbin ruikuttaa koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä ruikutan
sinä ruikutat
hän ruikuttaa
me ruikutamme
te ruikutatte
he ruikuttavat
passiivi: ruikutetaan
Preesens (kielteinen)
minä en ruikuta
sinä et ruikuta
hän ei ruikuta
me emme ruikuta
te ette ruikuta
he eivät ruikuta
passiivi: ei ruikuteta
Imperfekti
minä ruikutin
sinä ruikutit
hän ruikutti
me ruikutimme
te ruikutitte
he ruikuttivat
passiivi: ruikutettiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en ruikuttanut
sinä et ruikuttanut
hän ei ruikuttanut
me emme ruikuttaneet
te ette ruikuttaneet
he eivät ruikuttaneet
passiivi: ei ruikutettu
Perfekti
minä olen ruikuttanut
sinä olet ruikuttanut
hän on ruikuttanut
me olemme ruikuttaneet
te olette ruikuttaneet
he ovat ruikuttaneet
passiivi: on ruikutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole ruikuttanut
sinä et ole ruikuttanut
hän ei ole ruikuttanut
me emme ole ruikuttaneet
te ette ole ruikuttaneet
he eivät ole ruikuttaneet
passiivi: ei ole ruikutettu
Pluskvamperfekti
minä olin ruikuttanut
sinä olit ruikuttanut
hän oli ruikuttanut
me olimme ruikuttaneet
te olitte ruikuttaneet
he olivat ruikuttaneet
passiivi: oli ruikutettu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut ruikuttanut
sinä et ollut ruikuttanut
hän ei ollut ruikuttanut
me emme olleet ruikuttaneet
te ette olleet ruikuttaneet
he eivät olleet ruikuttaneet
passiivi: ei ollut ruikutettu
Konditionaali
Preesens
minä ruikuttaisin
sinä ruikuttaisit
hän ruikuttaisi
me ruikuttaisimme
te ruikuttaisitte
he ruikuttaisivat
passiivi: ruikutettaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en ruikuttaisi
sinä et ruikuttaisi
hän ei ruikuttaisi
me emme ruikuttaisi
te ette ruikuttaisi
he eivät ruikuttaisi
passiivi: ei ruikutettaisi
Perfekti
minä olisin ruikuttanut
sinä olisit ruikuttanut
hän olisi ruikuttanut
me olisimme ruikuttaneet
te olisitte ruikuttaneet
he olisivat ruikuttaneet
passiivi: olisi ruikutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi ruikuttanut
sinä et olisi ruikuttanut
hän ei olisi ruikuttanut
me emme olisi ruikuttaneet
te ette olisi ruikuttaneet
he eivät olisi ruikuttaneet
passiivi: ei olisi ruikutettu
Imperatiivi
Preesens
sinä ruikuta
hän ruikuttakoon
me ruikuttakaamme
te ruikuttakaa
he ruikuttakoot
passiivi: ruikutettakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä ruikuta
hän älköön ruikuttako
me älkäämme ruikuttako
te älkää ruikuttako
he älkööt ruikuttako
passiivi: älköön ruikutettako
Perfekti
hän olkoon ruikuttanut
he olkoot ruikuttaneet
passiivi: olkoon ruikutettu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko ruikuttanut
he älkööt olko ruikuttaneet
passiivi: älköön olko ruikutettu
Potentiaali
Preesens
minä ruikuttanen
sinä ruikuttanet
hän ruikuttanee
me ruikuttanemme
te ruikuttanette
he ruikuttanevat
passiivi: ruikutettaneen
Preesens (kielteinen)
minä en ruikuttane
sinä et ruikuttane
hän ei ruikuttane
me emme ruikuttane
te ette ruikuttane
he eivät ruikuttane
passiivi: ei ruikutettane
Perfekti
minä lienen ruikuttanut
sinä lienet ruikuttanut
hän lienee ruikuttanut
me lienemme ruikuttaneet
te lienette ruikuttaneet
he lienevät ruikuttaneet
passiivi: lienee ruikutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene ruikuttanut
sinä et liene ruikuttanut
hän ei liene ruikuttanut
me emme liene ruikuttaneet
te ette liene ruikuttaneet
he eivät liene ruikuttaneet
passiivi: ei liene ruikutettu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
ruikuttaa
Aktiivin partisiippi (preesens)
ruikuttava
Passiivin partisiippi (preesens)
ruikutettava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
ruikuttanut
Passiivin partisiippi (perfekti)
ruikutettu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.