to adjust or tweak a clock
Preesens (minä)rukkaan
Imperfekti (minä)rukkasin
Verbin rukata koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä rukkaan
sinä rukkaat
hän rukkaa
me rukkaamme
te rukkaatte
he rukkaavat
passiivi: rukataan
Preesens (kielteinen)
minä en rukkaa
sinä et rukkaa
hän ei rukkaa
me emme rukkaa
te ette rukkaa
he eivät rukkaa
passiivi: ei rukata
Imperfekti
minä rukkasin
sinä rukkasit
hän rukkasi
me rukkasimme
te rukkasitte
he rukkasivat
passiivi: rukattiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en rukannut
sinä et rukannut
hän ei rukannut
me emme rukanneet
te ette rukanneet
he eivät rukanneet
passiivi: ei rukattu
Perfekti
minä olen rukannut
sinä olet rukannut
hän on rukannut
me olemme rukanneet
te olette rukanneet
he ovat rukanneet
passiivi: on rukattu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole rukannut
sinä et ole rukannut
hän ei ole rukannut
me emme ole rukanneet
te ette ole rukanneet
he eivät ole rukanneet
passiivi: ei ole rukattu
Pluskvamperfekti
minä olin rukannut
sinä olit rukannut
hän oli rukannut
me olimme rukanneet
te olitte rukanneet
he olivat rukanneet
passiivi: oli rukattu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut rukannut
sinä et ollut rukannut
hän ei ollut rukannut
me emme olleet rukanneet
te ette olleet rukanneet
he eivät olleet rukanneet
passiivi: ei ollut rukattu
Konditionaali
Preesens
minä rukkaisin
sinä rukkaisit
hän rukkaisi
me rukkaisimme
te rukkaisitte
he rukkaisivat
passiivi: rukattaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en rukkaisi
sinä et rukkaisi
hän ei rukkaisi
me emme rukkaisi
te ette rukkaisi
he eivät rukkaisi
passiivi: ei rukattaisi
Perfekti
minä olisin rukannut
sinä olisit rukannut
hän olisi rukannut
me olisimme rukanneet
te olisitte rukanneet
he olisivat rukanneet
passiivi: olisi rukattu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi rukannut
sinä et olisi rukannut
hän ei olisi rukannut
me emme olisi rukanneet
te ette olisi rukanneet
he eivät olisi rukanneet
passiivi: ei olisi rukattu
Imperatiivi
Preesens
sinä rukkaa
hän rukatkoon
me rukatkaamme
te rukatkaa
he rukatkoot
passiivi: rukattakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä rukkaa
hän älköön rukatko
me älkäämme rukatko
te älkää rukatko
he älkööt rukatko
passiivi: älköön rukattako
Perfekti
hän olkoon rukannut
he olkoot rukanneet
passiivi: olkoon rukattu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko rukannut
he älkööt olko rukanneet
passiivi: älköön olko rukattu
Potentiaali
Preesens
minä rukannen
sinä rukannet
hän rukannee
me rukannemme
te rukannette
he rukannevat
passiivi: rukattaneen
Preesens (kielteinen)
minä en rukanne
sinä et rukanne
hän ei rukanne
me emme rukanne
te ette rukanne
he eivät rukanne
passiivi: ei rukattane
Perfekti
minä lienen rukannut
sinä lienet rukannut
hän lienee rukannut
me lienemme rukanneet
te lienette rukanneet
he lienevät rukanneet
passiivi: lienee rukattu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene rukannut
sinä et liene rukannut
hän ei liene rukannut
me emme liene rukanneet
te ette liene rukanneet
he eivät liene rukanneet
passiivi: ei liene rukattu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
rukata
Aktiivin partisiippi (preesens)
rukkaava
Passiivin partisiippi (preesens)
rukattava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
rukannut
Passiivin partisiippi (perfekti)
rukattu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.