to be in the habit of, to do as a habit; to be a habit, to do habitually, to tend to
Preesens (minä)ruukaan
Imperfekti (minä)ruukasin
Verbin ruukata koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä ruukaan
sinä ruukaat
hän ruukaa
me ruukaamme
te ruukaatte
he ruukaavat
passiivi: ruukataan
Preesens (kielteinen)
minä en ruukaa
sinä et ruukaa
hän ei ruukaa
me emme ruukaa
te ette ruukaa
he eivät ruukaa
passiivi: ei ruukata
Imperfekti
minä ruukasin
sinä ruukasit
hän ruukasi
me ruukasimme
te ruukasitte
he ruukasivat
passiivi: ruukattiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en ruukannut
sinä et ruukannut
hän ei ruukannut
me emme ruukanneet
te ette ruukanneet
he eivät ruukanneet
passiivi: ei ruukattu
Perfekti
minä olen ruukannut
sinä olet ruukannut
hän on ruukannut
me olemme ruukanneet
te olette ruukanneet
he ovat ruukanneet
passiivi: on ruukattu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole ruukannut
sinä et ole ruukannut
hän ei ole ruukannut
me emme ole ruukanneet
te ette ole ruukanneet
he eivät ole ruukanneet
passiivi: ei ole ruukattu
Pluskvamperfekti
minä olin ruukannut
sinä olit ruukannut
hän oli ruukannut
me olimme ruukanneet
te olitte ruukanneet
he olivat ruukanneet
passiivi: oli ruukattu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut ruukannut
sinä et ollut ruukannut
hän ei ollut ruukannut
me emme olleet ruukanneet
te ette olleet ruukanneet
he eivät olleet ruukanneet
passiivi: ei ollut ruukattu
Konditionaali
Preesens
minä ruukaisin
sinä ruukaisit
hän ruukaisi
me ruukaisimme
te ruukaisitte
he ruukaisivat
passiivi: ruukattaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en ruukaisi
sinä et ruukaisi
hän ei ruukaisi
me emme ruukaisi
te ette ruukaisi
he eivät ruukaisi
passiivi: ei ruukattaisi
Perfekti
minä olisin ruukannut
sinä olisit ruukannut
hän olisi ruukannut
me olisimme ruukanneet
te olisitte ruukanneet
he olisivat ruukanneet
passiivi: olisi ruukattu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi ruukannut
sinä et olisi ruukannut
hän ei olisi ruukannut
me emme olisi ruukanneet
te ette olisi ruukanneet
he eivät olisi ruukanneet
passiivi: ei olisi ruukattu
Imperatiivi
Preesens
sinä ruukaa
hän ruukatkoon
me ruukatkaamme
te ruukatkaa
he ruukatkoot
passiivi: ruukattakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä ruukaa
hän älköön ruukatko
me älkäämme ruukatko
te älkää ruukatko
he älkööt ruukatko
passiivi: älköön ruukattako
Perfekti
hän olkoon ruukannut
he olkoot ruukanneet
passiivi: olkoon ruukattu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko ruukannut
he älkööt olko ruukanneet
passiivi: älköön olko ruukattu
Potentiaali
Preesens
minä ruukannen
sinä ruukannet
hän ruukannee
me ruukannemme
te ruukannette
he ruukannevat
passiivi: ruukattaneen
Preesens (kielteinen)
minä en ruukanne
sinä et ruukanne
hän ei ruukanne
me emme ruukanne
te ette ruukanne
he eivät ruukanne
passiivi: ei ruukattane
Perfekti
minä lienen ruukannut
sinä lienet ruukannut
hän lienee ruukannut
me lienemme ruukanneet
te lienette ruukanneet
he lienevät ruukanneet
passiivi: lienee ruukattu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene ruukannut
sinä et liene ruukannut
hän ei liene ruukannut
me emme liene ruukanneet
te ette liene ruukanneet
he eivät liene ruukanneet
passiivi: ei liene ruukattu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
ruukata
Aktiivin partisiippi (preesens)
ruukaava
Passiivin partisiippi (preesens)
ruukattava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
ruukannut
Passiivin partisiippi (perfekti)
ruukattu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.