to pot, to put in a jar
Preesens (minä)ruukutan
Imperfekti (minä)ruukutin
Verbin ruukuttaa koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä ruukutan
sinä ruukutat
hän ruukuttaa
me ruukutamme
te ruukutatte
he ruukuttavat
passiivi: ruukutetaan
Preesens (kielteinen)
minä en ruukuta
sinä et ruukuta
hän ei ruukuta
me emme ruukuta
te ette ruukuta
he eivät ruukuta
passiivi: ei ruukuteta
Imperfekti
minä ruukutin
sinä ruukutit
hän ruukutti
me ruukutimme
te ruukutitte
he ruukuttivat
passiivi: ruukutettiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en ruukuttanut
sinä et ruukuttanut
hän ei ruukuttanut
me emme ruukuttaneet
te ette ruukuttaneet
he eivät ruukuttaneet
passiivi: ei ruukutettu
Perfekti
minä olen ruukuttanut
sinä olet ruukuttanut
hän on ruukuttanut
me olemme ruukuttaneet
te olette ruukuttaneet
he ovat ruukuttaneet
passiivi: on ruukutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole ruukuttanut
sinä et ole ruukuttanut
hän ei ole ruukuttanut
me emme ole ruukuttaneet
te ette ole ruukuttaneet
he eivät ole ruukuttaneet
passiivi: ei ole ruukutettu
Pluskvamperfekti
minä olin ruukuttanut
sinä olit ruukuttanut
hän oli ruukuttanut
me olimme ruukuttaneet
te olitte ruukuttaneet
he olivat ruukuttaneet
passiivi: oli ruukutettu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut ruukuttanut
sinä et ollut ruukuttanut
hän ei ollut ruukuttanut
me emme olleet ruukuttaneet
te ette olleet ruukuttaneet
he eivät olleet ruukuttaneet
passiivi: ei ollut ruukutettu
Konditionaali
Preesens
minä ruukuttaisin
sinä ruukuttaisit
hän ruukuttaisi
me ruukuttaisimme
te ruukuttaisitte
he ruukuttaisivat
passiivi: ruukutettaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en ruukuttaisi
sinä et ruukuttaisi
hän ei ruukuttaisi
me emme ruukuttaisi
te ette ruukuttaisi
he eivät ruukuttaisi
passiivi: ei ruukutettaisi
Perfekti
minä olisin ruukuttanut
sinä olisit ruukuttanut
hän olisi ruukuttanut
me olisimme ruukuttaneet
te olisitte ruukuttaneet
he olisivat ruukuttaneet
passiivi: olisi ruukutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi ruukuttanut
sinä et olisi ruukuttanut
hän ei olisi ruukuttanut
me emme olisi ruukuttaneet
te ette olisi ruukuttaneet
he eivät olisi ruukuttaneet
passiivi: ei olisi ruukutettu
Imperatiivi
Preesens
sinä ruukuta
hän ruukuttakoon
me ruukuttakaamme
te ruukuttakaa
he ruukuttakoot
passiivi: ruukutettakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä ruukuta
hän älköön ruukuttako
me älkäämme ruukuttako
te älkää ruukuttako
he älkööt ruukuttako
passiivi: älköön ruukutettako
Perfekti
hän olkoon ruukuttanut
he olkoot ruukuttaneet
passiivi: olkoon ruukutettu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko ruukuttanut
he älkööt olko ruukuttaneet
passiivi: älköön olko ruukutettu
Potentiaali
Preesens
minä ruukuttanen
sinä ruukuttanet
hän ruukuttanee
me ruukuttanemme
te ruukuttanette
he ruukuttanevat
passiivi: ruukutettaneen
Preesens (kielteinen)
minä en ruukuttane
sinä et ruukuttane
hän ei ruukuttane
me emme ruukuttane
te ette ruukuttane
he eivät ruukuttane
passiivi: ei ruukutettane
Perfekti
minä lienen ruukuttanut
sinä lienet ruukuttanut
hän lienee ruukuttanut
me lienemme ruukuttaneet
te lienette ruukuttaneet
he lienevät ruukuttaneet
passiivi: lienee ruukutettu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene ruukuttanut
sinä et liene ruukuttanut
hän ei liene ruukuttanut
me emme liene ruukuttaneet
te ette liene ruukuttaneet
he eivät liene ruukuttaneet
passiivi: ei liene ruukutettu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
ruukuttaa
Aktiivin partisiippi (preesens)
ruukuttava
Passiivin partisiippi (preesens)
ruukutettava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
ruukuttanut
Passiivin partisiippi (perfekti)
ruukutettu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.