to snorkel
Preesens (minä)snorklaan
Imperfekti (minä)snorklasin
Verbin snorklata koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä snorklaan
sinä snorklaat
hän snorklaa
me snorklaamme
te snorklaatte
he snorklaavat
passiivi: snorklataan
Preesens (kielteinen)
minä en snorklaa
sinä et snorklaa
hän ei snorklaa
me emme snorklaa
te ette snorklaa
he eivät snorklaa
passiivi: ei snorklata
Imperfekti
minä snorklasin
sinä snorklasit
hän snorklasi
me snorklasimme
te snorklasitte
he snorklasivat
passiivi: snorklattiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en snorklannut
sinä et snorklannut
hän ei snorklannut
me emme snorklanneet
te ette snorklanneet
he eivät snorklanneet
passiivi: ei snorklattu
Perfekti
minä olen snorklannut
sinä olet snorklannut
hän on snorklannut
me olemme snorklanneet
te olette snorklanneet
he ovat snorklanneet
passiivi: on snorklattu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole snorklannut
sinä et ole snorklannut
hän ei ole snorklannut
me emme ole snorklanneet
te ette ole snorklanneet
he eivät ole snorklanneet
passiivi: ei ole snorklattu
Pluskvamperfekti
minä olin snorklannut
sinä olit snorklannut
hän oli snorklannut
me olimme snorklanneet
te olitte snorklanneet
he olivat snorklanneet
passiivi: oli snorklattu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut snorklannut
sinä et ollut snorklannut
hän ei ollut snorklannut
me emme olleet snorklanneet
te ette olleet snorklanneet
he eivät olleet snorklanneet
passiivi: ei ollut snorklattu
Konditionaali
Preesens
minä snorklaisin
sinä snorklaisit
hän snorklaisi
me snorklaisimme
te snorklaisitte
he snorklaisivat
passiivi: snorklattaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en snorklaisi
sinä et snorklaisi
hän ei snorklaisi
me emme snorklaisi
te ette snorklaisi
he eivät snorklaisi
passiivi: ei snorklattaisi
Perfekti
minä olisin snorklannut
sinä olisit snorklannut
hän olisi snorklannut
me olisimme snorklanneet
te olisitte snorklanneet
he olisivat snorklanneet
passiivi: olisi snorklattu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi snorklannut
sinä et olisi snorklannut
hän ei olisi snorklannut
me emme olisi snorklanneet
te ette olisi snorklanneet
he eivät olisi snorklanneet
passiivi: ei olisi snorklattu
Imperatiivi
Preesens
sinä snorklaa
hän snorklatkoon
me snorklatkaamme
te snorklatkaa
he snorklatkoot
passiivi: snorklattakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä snorklaa
hän älköön snorklatko
me älkäämme snorklatko
te älkää snorklatko
he älkööt snorklatko
passiivi: älköön snorklattako
Perfekti
hän olkoon snorklannut
he olkoot snorklanneet
passiivi: olkoon snorklattu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko snorklannut
he älkööt olko snorklanneet
passiivi: älköön olko snorklattu
Potentiaali
Preesens
minä snorklannen
sinä snorklannet
hän snorklannee
me snorklannemme
te snorklannette
he snorklannevat
passiivi: snorklattaneen
Preesens (kielteinen)
minä en snorklanne
sinä et snorklanne
hän ei snorklanne
me emme snorklanne
te ette snorklanne
he eivät snorklanne
passiivi: ei snorklattane
Perfekti
minä lienen snorklannut
sinä lienet snorklannut
hän lienee snorklannut
me lienemme snorklanneet
te lienette snorklanneet
he lienevät snorklanneet
passiivi: lienee snorklattu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene snorklannut
sinä et liene snorklannut
hän ei liene snorklannut
me emme liene snorklanneet
te ette liene snorklanneet
he eivät liene snorklanneet
passiivi: ei liene snorklattu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
snorklata
Aktiivin partisiippi (preesens)
snorklaava
Passiivin partisiippi (preesens)
snorklattava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
snorklannut
Passiivin partisiippi (perfekti)
snorklattu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.