to reproach, rebuke, scold
Preesens (minä)soimaan
Imperfekti (minä)soimasin
Verbin soimata koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä soimaan
sinä soimaat
hän soimaa
me soimaamme
te soimaatte
he soimaavat
passiivi: soimataan
Preesens (kielteinen)
minä en soimaa
sinä et soimaa
hän ei soimaa
me emme soimaa
te ette soimaa
he eivät soimaa
passiivi: ei soimata
Imperfekti
minä soimasin
sinä soimasit
hän soimasi
me soimasimme
te soimasitte
he soimasivat
passiivi: soimattiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en soimannut
sinä et soimannut
hän ei soimannut
me emme soimanneet
te ette soimanneet
he eivät soimanneet
passiivi: ei soimattu
Perfekti
minä olen soimannut
sinä olet soimannut
hän on soimannut
me olemme soimanneet
te olette soimanneet
he ovat soimanneet
passiivi: on soimattu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole soimannut
sinä et ole soimannut
hän ei ole soimannut
me emme ole soimanneet
te ette ole soimanneet
he eivät ole soimanneet
passiivi: ei ole soimattu
Pluskvamperfekti
minä olin soimannut
sinä olit soimannut
hän oli soimannut
me olimme soimanneet
te olitte soimanneet
he olivat soimanneet
passiivi: oli soimattu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut soimannut
sinä et ollut soimannut
hän ei ollut soimannut
me emme olleet soimanneet
te ette olleet soimanneet
he eivät olleet soimanneet
passiivi: ei ollut soimattu
Konditionaali
Preesens
minä soimaisin
sinä soimaisit
hän soimaisi
me soimaisimme
te soimaisitte
he soimaisivat
passiivi: soimattaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en soimaisi
sinä et soimaisi
hän ei soimaisi
me emme soimaisi
te ette soimaisi
he eivät soimaisi
passiivi: ei soimattaisi
Perfekti
minä olisin soimannut
sinä olisit soimannut
hän olisi soimannut
me olisimme soimanneet
te olisitte soimanneet
he olisivat soimanneet
passiivi: olisi soimattu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi soimannut
sinä et olisi soimannut
hän ei olisi soimannut
me emme olisi soimanneet
te ette olisi soimanneet
he eivät olisi soimanneet
passiivi: ei olisi soimattu
Imperatiivi
Preesens
sinä soimaa
hän soimatkoon
me soimatkaamme
te soimatkaa
he soimatkoot
passiivi: soimattakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä soimaa
hän älköön soimatko
me älkäämme soimatko
te älkää soimatko
he älkööt soimatko
passiivi: älköön soimattako
Perfekti
hän olkoon soimannut
he olkoot soimanneet
passiivi: olkoon soimattu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko soimannut
he älkööt olko soimanneet
passiivi: älköön olko soimattu
Potentiaali
Preesens
minä soimannen
sinä soimannet
hän soimannee
me soimannemme
te soimannette
he soimannevat
passiivi: soimattaneen
Preesens (kielteinen)
minä en soimanne
sinä et soimanne
hän ei soimanne
me emme soimanne
te ette soimanne
he eivät soimanne
passiivi: ei soimattane
Perfekti
minä lienen soimannut
sinä lienet soimannut
hän lienee soimannut
me lienemme soimanneet
te lienette soimanneet
he lienevät soimanneet
passiivi: lienee soimattu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene soimannut
sinä et liene soimannut
hän ei liene soimannut
me emme liene soimanneet
te ette liene soimanneet
he eivät liene soimanneet
passiivi: ei liene soimattu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
soimata
Aktiivin partisiippi (preesens)
soimaava
Passiivin partisiippi (preesens)
soimattava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
soimannut
Passiivin partisiippi (perfekti)
soimattu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.