to harmonize, tune; sound harmonious
Preesens (minä)soinnun
Imperfekti (minä)soinnuin
Verbin sointua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä soinnun
sinä soinnut
hän sointuu
me soinnumme
te soinnutte
he sointuvat
passiivi: soinnutaan
Preesens (kielteinen)
minä en soinnu
sinä et soinnu
hän ei soinnu
me emme soinnu
te ette soinnu
he eivät soinnu
passiivi: ei soinnuta
Imperfekti
minä soinnuin
sinä soinnuit
hän sointui
me soinnuimme
te soinnuitte
he sointuivat
passiivi: soinnuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en sointunut
sinä et sointunut
hän ei sointunut
me emme sointuneet
te ette sointuneet
he eivät sointuneet
passiivi: ei soinnuttu
Perfekti
minä olen sointunut
sinä olet sointunut
hän on sointunut
me olemme sointuneet
te olette sointuneet
he ovat sointuneet
passiivi: on soinnuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole sointunut
sinä et ole sointunut
hän ei ole sointunut
me emme ole sointuneet
te ette ole sointuneet
he eivät ole sointuneet
passiivi: ei ole soinnuttu
Pluskvamperfekti
minä olin sointunut
sinä olit sointunut
hän oli sointunut
me olimme sointuneet
te olitte sointuneet
he olivat sointuneet
passiivi: oli soinnuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut sointunut
sinä et ollut sointunut
hän ei ollut sointunut
me emme olleet sointuneet
te ette olleet sointuneet
he eivät olleet sointuneet
passiivi: ei ollut soinnuttu
Konditionaali
Preesens
minä sointuisin
sinä sointuisit
hän sointuisi
me sointuisimme
te sointuisitte
he sointuisivat
passiivi: soinnuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en sointuisi
sinä et sointuisi
hän ei sointuisi
me emme sointuisi
te ette sointuisi
he eivät sointuisi
passiivi: ei soinnuttaisi
Perfekti
minä olisin sointunut
sinä olisit sointunut
hän olisi sointunut
me olisimme sointuneet
te olisitte sointuneet
he olisivat sointuneet
passiivi: olisi soinnuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi sointunut
sinä et olisi sointunut
hän ei olisi sointunut
me emme olisi sointuneet
te ette olisi sointuneet
he eivät olisi sointuneet
passiivi: ei olisi soinnuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä soinnu
hän sointukoon
me sointukaamme
te sointukaa
he sointukoot
passiivi: soinnuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä soinnu
hän älköön sointuko
me älkäämme sointuko
te älkää sointuko
he älkööt sointuko
passiivi: älköön soinnuttako
Perfekti
hän olkoon sointunut
he olkoot sointuneet
passiivi: olkoon soinnuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko sointunut
he älkööt olko sointuneet
passiivi: älköön olko soinnuttu
Potentiaali
Preesens
minä sointunen
sinä sointunet
hän sointunee
me sointunemme
te sointunette
he sointunevat
passiivi: soinnuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en sointune
sinä et sointune
hän ei sointune
me emme sointune
te ette sointune
he eivät sointune
passiivi: ei soinnuttane
Perfekti
minä lienen sointunut
sinä lienet sointunut
hän lienee sointunut
me lienemme sointuneet
te lienette sointuneet
he lienevät sointuneet
passiivi: lienee soinnuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene sointunut
sinä et liene sointunut
hän ei liene sointunut
me emme liene sointuneet
te ette liene sointuneet
he eivät liene sointuneet
passiivi: ei liene soinnuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
sointua
Aktiivin partisiippi (preesens)
sointuva
Passiivin partisiippi (preesens)
soinnuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
sointunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
soinnuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.