to turn into a marsh
Preesens (minä)soistun
Imperfekti (minä)soistuin
Verbin soistua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä soistun
sinä soistut
hän soistuu
me soistumme
te soistutte
he soistuvat
passiivi: soistutaan
Preesens (kielteinen)
minä en soistu
sinä et soistu
hän ei soistu
me emme soistu
te ette soistu
he eivät soistu
passiivi: ei soistuta
Imperfekti
minä soistuin
sinä soistuit
hän soistui
me soistuimme
te soistuitte
he soistuivat
passiivi: soistuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en soistunut
sinä et soistunut
hän ei soistunut
me emme soistuneet
te ette soistuneet
he eivät soistuneet
passiivi: ei soistuttu
Perfekti
minä olen soistunut
sinä olet soistunut
hän on soistunut
me olemme soistuneet
te olette soistuneet
he ovat soistuneet
passiivi: on soistuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole soistunut
sinä et ole soistunut
hän ei ole soistunut
me emme ole soistuneet
te ette ole soistuneet
he eivät ole soistuneet
passiivi: ei ole soistuttu
Pluskvamperfekti
minä olin soistunut
sinä olit soistunut
hän oli soistunut
me olimme soistuneet
te olitte soistuneet
he olivat soistuneet
passiivi: oli soistuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut soistunut
sinä et ollut soistunut
hän ei ollut soistunut
me emme olleet soistuneet
te ette olleet soistuneet
he eivät olleet soistuneet
passiivi: ei ollut soistuttu
Konditionaali
Preesens
minä soistuisin
sinä soistuisit
hän soistuisi
me soistuisimme
te soistuisitte
he soistuisivat
passiivi: soistuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en soistuisi
sinä et soistuisi
hän ei soistuisi
me emme soistuisi
te ette soistuisi
he eivät soistuisi
passiivi: ei soistuttaisi
Perfekti
minä olisin soistunut
sinä olisit soistunut
hän olisi soistunut
me olisimme soistuneet
te olisitte soistuneet
he olisivat soistuneet
passiivi: olisi soistuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi soistunut
sinä et olisi soistunut
hän ei olisi soistunut
me emme olisi soistuneet
te ette olisi soistuneet
he eivät olisi soistuneet
passiivi: ei olisi soistuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä soistu
hän soistukoon
me soistukaamme
te soistukaa
he soistukoot
passiivi: soistuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä soistu
hän älköön soistuko
me älkäämme soistuko
te älkää soistuko
he älkööt soistuko
passiivi: älköön soistuttako
Perfekti
hän olkoon soistunut
he olkoot soistuneet
passiivi: olkoon soistuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko soistunut
he älkööt olko soistuneet
passiivi: älköön olko soistuttu
Potentiaali
Preesens
minä soistunen
sinä soistunet
hän soistunee
me soistunemme
te soistunette
he soistunevat
passiivi: soistuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en soistune
sinä et soistune
hän ei soistune
me emme soistune
te ette soistune
he eivät soistune
passiivi: ei soistuttane
Perfekti
minä lienen soistunut
sinä lienet soistunut
hän lienee soistunut
me lienemme soistuneet
te lienette soistuneet
he lienevät soistuneet
passiivi: lienee soistuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene soistunut
sinä et liene soistunut
hän ei liene soistunut
me emme liene soistuneet
te ette liene soistuneet
he eivät liene soistuneet
passiivi: ei liene soistuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
soistua
Aktiivin partisiippi (preesens)
soistuva
Passiivin partisiippi (preesens)
soistuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
soistunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
soistuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.