alternative form of sokeutua
Preesens (minä)sokeennun
Imperfekti (minä)sokeennuin
Verbin sokeentua koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä sokeennun
sinä sokeennut
hän sokeentuu
me sokeennumme
te sokeennutte
he sokeentuvat
passiivi: sokeennutaan
Preesens (kielteinen)
minä en sokeennu
sinä et sokeennu
hän ei sokeennu
me emme sokeennu
te ette sokeennu
he eivät sokeennu
passiivi: ei sokeennuta
Imperfekti
minä sokeennuin
sinä sokeennuit
hän sokeentui
me sokeennuimme
te sokeennuitte
he sokeentuivat
passiivi: sokeennuttiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en sokeentunut
sinä et sokeentunut
hän ei sokeentunut
me emme sokeentuneet
te ette sokeentuneet
he eivät sokeentuneet
passiivi: ei sokeennuttu
Perfekti
minä olen sokeentunut
sinä olet sokeentunut
hän on sokeentunut
me olemme sokeentuneet
te olette sokeentuneet
he ovat sokeentuneet
passiivi: on sokeennuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole sokeentunut
sinä et ole sokeentunut
hän ei ole sokeentunut
me emme ole sokeentuneet
te ette ole sokeentuneet
he eivät ole sokeentuneet
passiivi: ei ole sokeennuttu
Pluskvamperfekti
minä olin sokeentunut
sinä olit sokeentunut
hän oli sokeentunut
me olimme sokeentuneet
te olitte sokeentuneet
he olivat sokeentuneet
passiivi: oli sokeennuttu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut sokeentunut
sinä et ollut sokeentunut
hän ei ollut sokeentunut
me emme olleet sokeentuneet
te ette olleet sokeentuneet
he eivät olleet sokeentuneet
passiivi: ei ollut sokeennuttu
Konditionaali
Preesens
minä sokeentuisin
sinä sokeentuisit
hän sokeentuisi
me sokeentuisimme
te sokeentuisitte
he sokeentuisivat
passiivi: sokeennuttaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en sokeentuisi
sinä et sokeentuisi
hän ei sokeentuisi
me emme sokeentuisi
te ette sokeentuisi
he eivät sokeentuisi
passiivi: ei sokeennuttaisi
Perfekti
minä olisin sokeentunut
sinä olisit sokeentunut
hän olisi sokeentunut
me olisimme sokeentuneet
te olisitte sokeentuneet
he olisivat sokeentuneet
passiivi: olisi sokeennuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi sokeentunut
sinä et olisi sokeentunut
hän ei olisi sokeentunut
me emme olisi sokeentuneet
te ette olisi sokeentuneet
he eivät olisi sokeentuneet
passiivi: ei olisi sokeennuttu
Imperatiivi
Preesens
sinä sokeennu
hän sokeentukoon
me sokeentukaamme
te sokeentukaa
he sokeentukoot
passiivi: sokeennuttakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä sokeennu
hän älköön sokeentuko
me älkäämme sokeentuko
te älkää sokeentuko
he älkööt sokeentuko
passiivi: älköön sokeennuttako
Perfekti
hän olkoon sokeentunut
he olkoot sokeentuneet
passiivi: olkoon sokeennuttu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko sokeentunut
he älkööt olko sokeentuneet
passiivi: älköön olko sokeennuttu
Potentiaali
Preesens
minä sokeentunen
sinä sokeentunet
hän sokeentunee
me sokeentunemme
te sokeentunette
he sokeentunevat
passiivi: sokeennuttaneen
Preesens (kielteinen)
minä en sokeentune
sinä et sokeentune
hän ei sokeentune
me emme sokeentune
te ette sokeentune
he eivät sokeentune
passiivi: ei sokeennuttane
Perfekti
minä lienen sokeentunut
sinä lienet sokeentunut
hän lienee sokeentunut
me lienemme sokeentuneet
te lienette sokeentuneet
he lienevät sokeentuneet
passiivi: lienee sokeennuttu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene sokeentunut
sinä et liene sokeentunut
hän ei liene sokeentunut
me emme liene sokeentuneet
te ette liene sokeentuneet
he eivät liene sokeentuneet
passiivi: ei liene sokeennuttu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
sokeentua
Aktiivin partisiippi (preesens)
sokeentuva
Passiivin partisiippi (preesens)
sokeennuttava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
sokeentunut
Passiivin partisiippi (perfekti)
sokeennuttu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.