to have tied by someone, to make someone tie
Preesens (minä)solmitan
Imperfekti (minä)solmitin
Verbin solmittaa koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä solmitan
sinä solmitat
hän solmittaa
me solmitamme
te solmitatte
he solmittavat
passiivi: solmitetaan
Preesens (kielteinen)
minä en solmita
sinä et solmita
hän ei solmita
me emme solmita
te ette solmita
he eivät solmita
passiivi: ei solmiteta
Imperfekti
minä solmitin
sinä solmitit
hän solmitti
me solmitimme
te solmititte
he solmittivat
passiivi: solmitettiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en solmittanut
sinä et solmittanut
hän ei solmittanut
me emme solmittaneet
te ette solmittaneet
he eivät solmittaneet
passiivi: ei solmitettu
Perfekti
minä olen solmittanut
sinä olet solmittanut
hän on solmittanut
me olemme solmittaneet
te olette solmittaneet
he ovat solmittaneet
passiivi: on solmitettu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole solmittanut
sinä et ole solmittanut
hän ei ole solmittanut
me emme ole solmittaneet
te ette ole solmittaneet
he eivät ole solmittaneet
passiivi: ei ole solmitettu
Pluskvamperfekti
minä olin solmittanut
sinä olit solmittanut
hän oli solmittanut
me olimme solmittaneet
te olitte solmittaneet
he olivat solmittaneet
passiivi: oli solmitettu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut solmittanut
sinä et ollut solmittanut
hän ei ollut solmittanut
me emme olleet solmittaneet
te ette olleet solmittaneet
he eivät olleet solmittaneet
passiivi: ei ollut solmitettu
Konditionaali
Preesens
minä solmittaisin
sinä solmittaisit
hän solmittaisi
me solmittaisimme
te solmittaisitte
he solmittaisivat
passiivi: solmitettaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en solmittaisi
sinä et solmittaisi
hän ei solmittaisi
me emme solmittaisi
te ette solmittaisi
he eivät solmittaisi
passiivi: ei solmitettaisi
Perfekti
minä olisin solmittanut
sinä olisit solmittanut
hän olisi solmittanut
me olisimme solmittaneet
te olisitte solmittaneet
he olisivat solmittaneet
passiivi: olisi solmitettu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi solmittanut
sinä et olisi solmittanut
hän ei olisi solmittanut
me emme olisi solmittaneet
te ette olisi solmittaneet
he eivät olisi solmittaneet
passiivi: ei olisi solmitettu
Imperatiivi
Preesens
sinä solmita
hän solmittakoon
me solmittakaamme
te solmittakaa
he solmittakoot
passiivi: solmitettakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä solmita
hän älköön solmittako
me älkäämme solmittako
te älkää solmittako
he älkööt solmittako
passiivi: älköön solmitettako
Perfekti
hän olkoon solmittanut
he olkoot solmittaneet
passiivi: olkoon solmitettu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko solmittanut
he älkööt olko solmittaneet
passiivi: älköön olko solmitettu
Potentiaali
Preesens
minä solmittanen
sinä solmittanet
hän solmittanee
me solmittanemme
te solmittanette
he solmittanevat
passiivi: solmitettaneen
Preesens (kielteinen)
minä en solmittane
sinä et solmittane
hän ei solmittane
me emme solmittane
te ette solmittane
he eivät solmittane
passiivi: ei solmitettane
Perfekti
minä lienen solmittanut
sinä lienet solmittanut
hän lienee solmittanut
me lienemme solmittaneet
te lienette solmittaneet
he lienevät solmittaneet
passiivi: lienee solmitettu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene solmittanut
sinä et liene solmittanut
hän ei liene solmittanut
me emme liene solmittaneet
te ette liene solmittaneet
he eivät liene solmittaneet
passiivi: ei liene solmitettu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
solmittaa
Aktiivin partisiippi (preesens)
solmittava
Passiivin partisiippi (preesens)
solmitettava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
solmittanut
Passiivin partisiippi (perfekti)
solmitettu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.