to forage, rummage, dig through
Preesens (minä)songin
Imperfekti (minä)songin
Verbin sonkia koko taivutus: indikatiivi, konditionaali, imperatiivi ja potentiaali kaikissa aikamuodoissa, myönteisenä ja kielteisenä, sekä nominaalimuodot.
Indikatiivi
Preesens
minä songin
sinä songit
hän sonkii
me songimme
te songitte
he sonkivat
passiivi: songitaan
Preesens (kielteinen)
minä en songi
sinä et songi
hän ei songi
me emme songi
te ette songi
he eivät songi
passiivi: ei songita
Imperfekti
minä songin
sinä songit
hän sonki
me songimme
te songitte
he sonkivat
passiivi: songittiin
Imperfekti (kielteinen)
minä en sonkinut
sinä et sonkinut
hän ei sonkinut
me emme sonkineet
te ette sonkineet
he eivät sonkineet
passiivi: ei songittu
Perfekti
minä olen sonkinut
sinä olet sonkinut
hän on sonkinut
me olemme sonkineet
te olette sonkineet
he ovat sonkineet
passiivi: on songittu
Perfekti (kielteinen)
minä en ole sonkinut
sinä et ole sonkinut
hän ei ole sonkinut
me emme ole sonkineet
te ette ole sonkineet
he eivät ole sonkineet
passiivi: ei ole songittu
Pluskvamperfekti
minä olin sonkinut
sinä olit sonkinut
hän oli sonkinut
me olimme sonkineet
te olitte sonkineet
he olivat sonkineet
passiivi: oli songittu
Pluskvamperfekti (kielteinen)
minä en ollut sonkinut
sinä et ollut sonkinut
hän ei ollut sonkinut
me emme olleet sonkineet
te ette olleet sonkineet
he eivät olleet sonkineet
passiivi: ei ollut songittu
Konditionaali
Preesens
minä sonkisin
sinä sonkisit
hän sonkisi
me sonkisimme
te sonkisitte
he sonkisivat
passiivi: songittaisiin
Preesens (kielteinen)
minä en sonkisi
sinä et sonkisi
hän ei sonkisi
me emme sonkisi
te ette sonkisi
he eivät sonkisi
passiivi: ei songittaisi
Perfekti
minä olisin sonkinut
sinä olisit sonkinut
hän olisi sonkinut
me olisimme sonkineet
te olisitte sonkineet
he olisivat sonkineet
passiivi: olisi songittu
Perfekti (kielteinen)
minä en olisi sonkinut
sinä et olisi sonkinut
hän ei olisi sonkinut
me emme olisi sonkineet
te ette olisi sonkineet
he eivät olisi sonkineet
passiivi: ei olisi songittu
Imperatiivi
Preesens
sinä songi
hän sonkikoon
me sonkikaamme
te sonkikaa
he sonkikoot
passiivi: songittakoon
Preesens (kielteinen)
sinä älä songi
hän älköön sonkiko
me älkäämme sonkiko
te älkää sonkiko
he älkööt sonkiko
passiivi: älköön songittako
Perfekti
hän olkoon sonkinut
he olkoot sonkineet
passiivi: olkoon songittu
Perfekti (kielteinen)
hän älköön olko sonkinut
he älkööt olko sonkineet
passiivi: älköön olko songittu
Potentiaali
Preesens
minä sonkinen
sinä sonkinet
hän sonkinee
me sonkinemme
te sonkinette
he sonkinevat
passiivi: songittaneen
Preesens (kielteinen)
minä en sonkine
sinä et sonkine
hän ei sonkine
me emme sonkine
te ette sonkine
he eivät sonkine
passiivi: ei songittane
Perfekti
minä lienen sonkinut
sinä lienet sonkinut
hän lienee sonkinut
me lienemme sonkineet
te lienette sonkineet
he lienevät sonkineet
passiivi: lienee songittu
Perfekti (kielteinen)
minä en liene sonkinut
sinä et liene sonkinut
hän ei liene sonkinut
me emme liene sonkineet
te ette liene sonkineet
he eivät liene sonkineet
passiivi: ei liene songittu
Nominaalimuodot
Infinitiivi
sonkia
Aktiivin partisiippi (preesens)
sonkiva
Passiivin partisiippi (preesens)
songittava
Aktiivin partisiippi (perfekti)
sonkinut
Passiivin partisiippi (perfekti)
songittu
Taivutukset: Wiktionary (via kaikki.org), muokattu, lisenssi CC BY-SA 4.0.